Siirry pääsisältöön

Laulusiskot

Viikonloppu oli ihana, vapauttava: sain laulaa yhdessä laulusiskojeni kanssa!

Olen laulanut pitkään lauluryhmässä, joka on minulle erittäin tärkeä. Oli ihanaa olla toisten keskellä, laulaa ja nauraa yhdessä -  olla osa musiikkia, yhteistä äänellistä kudosta!

Etukäteen mietin, uskallanko mennä harjoituksiin tartuntariskin vuoksi. Edellisiin treeneihin kun en päässyt sytostaattihoitojen aiheuttaman etovan olon ja väsymyksen vuoksi. Kotona itsekseni ei ole juuri laulattanut.

Sitten laskeskelin, että laulaminen yhdessä, jos mikä, lisää hyvää oloa ja tuo iloa eli myös nostaa vastustuskykyä. Näin vähän aikaa sitten  Kehonvartijat-ohjelman jaksonkin aiheesta (3.1 TV2), siinä oli todella mielenkiintoista uutta tietoa juuri mielialan ja ilon merkityksestä vastustuskykyyn. Päätin luottaa tähän laskutoimitukseeni sekä siihen, että tautiseksi itsensä tuntevat kanssalaulajat pysyvät kauempana minusta eivätkä tule klähmimään.

Sain treeneistä todella paljon energiaa, vaikka toisaalta työn alla oleva Eino Leino -ohjelmisto on niin haastavaa, että keskittyminen myös väsytti. Mutta hyvällä tavalla! Jotenkin huomasin, miten paljon ajatukset ovatkin kiertäneet oman olon sekä hoitojen ympärillä, ja miten vapauttavaa oli suunnata ajatukset muualle!

Tietysti ne huikeat sovitukset ja etenkin tekstit välillä herkistivät.

En ma enää aja virvatulta, 
ompa kädessäni onnen kulta; 
pienentyy mun ympär´ elon piiri,
aika seisoo, nukkuu tuuliviiri,
edessäni hämäräinen tie
tuntemattomahan tupaan vie.

                      Nocturne, Eino Leino



Musiikki menee syvälle, tavoittaa hellästi sellaisia tasoja, joita tietoisuus haluaa vältellä.
Hoitaa ja puhdistaa.


Pixabay


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä ...

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu...

Hämäryyksiä labratesteissä

                                Pari vuotta on ehtinyt vierähtää edellisistä kuulumisista. Tapahtumia syöpäsaralla on ollut sinä aikana ilahduttavan vähän: kontrollilabrat puolen vuoden välein ja hematologin tapaaminen kahden vuoden välein. Juuri ennen vuoden vaihdetta oli vuorossa tämä hematologin tapaaminen ja tällä kertaa labratesteissä oli jotakin hämärää. Ensimmäinen hämärä juttu labroissa oli se, että sieltä oli unohdettu tehdä tarkemmat immunofiksaatioselvitykset eli kevytketjuarvot, jotka ovat myelooman seurannan kanssa olennainen asia. Toinen hämäryys oli se, että vuorokausivirtsan tuloksessa oli jotakin hämäryyttä gamma-alueella, mutta siitäkään ei ollut tehty tarkempia selvityksiä. Uusiin labratesteihin oli siis suunnattava ja pissa uudelleen kerättävä. Ja hematologin kirjettä tuloksista rauhallisesti odotettava. Ehdin jo käväistä uusissa verikokeissa ja kevytketju-tulokset sieltä s...