Olin aina ajatellut, että jooga ei ole mun juttu. Liian hidasta, ei sovi nopealle luonteelleni ja jäykälle kropalleni eikä muuten vain kiinnostanut. Syksyllä selkäkipujen alettua vaivata, harkitsin pilatesta. Itseasiassa ilmoittauduin tunneillekin, mutta sitten ehti tämä syöpähomma siihen väliin. Ja kun tämä rumba lähti liikkeelle, alkoi kropassa myös monenlaisia erilaisia tuntemuksia. Vanhat kipupisteet helpottivat alkuun, mutta palasivat sitten takaisin ja toivat uusia kavereitakin. Lisäksi molemmat olkapääni kipeytyivät ja tulehtuivat, todennäköisesti siksi, että olin koko syksyn kannatellut itseäni kirjaimellisesti hartioiden varassa. Ja helpottanut niitä oireita hierojalla, fysioterapiassa, akupunktiolla, jumpassa. Nyt hoitojen alettua nuo kaikki helpotuskeinot oli lääkäri kieltänyt, mikä neuvoksi? Siis muu kuin kipulääkitys, joka ei itse vaivaa paranna kuitenkaan. Muutama sana tässä vaiheessa siitä, millaisia nuo selkäkivut olivat, siis ennen hoitojen alkamista eli ne...
Valoa ja voimaa etsimässä - tasapainoilua syöpädiagnoosin ja allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Mitä haasteita elämä vielä heittää?