Laulava aurinko erämaassa

Lehdissä on viime aikoina ollut useita juttuja kipulääkkeistä ja siitä, miten helppoa niihin on jäädä koukkuun. Listoilla vilahtelevat minullekin tutut Oxy-alkuiset lääkkeet. Muistissa on vielä oma yritykseni lopettaa noiden käyttö kerrasta viime keväänä. Eihän siitä mitään tullut. Tai siis tuli oikein paha olo ja olin sekaisin kuin seinäkello, kunnes sain kunnon ohjeet, miten niiden käyttö tulee lopettaa oikein eli asteittain. Oksikodoni kuuluu vahvoihin opioideihin. Se tuli ryminällä USA:n markkinoille 1990-luvun lopulla ja laajeni nykyiseksi huume-epidemiaksi. ---  HOIDOSSA  olevien huumepotilaiden yleisin diagnoosi Suomessa on opioidiriippuvuus. Amfetamiinin käyttäjiä on enemmän kuin opioidien käyttäjiä, mutta opioidien vieroitusoireet ovat hankalimmat ja pisimmät.  HS 25.11 Käytin noita ooppiumijohdannaisia lääkärin määräyksestä syövän ja allogeenisen kantasolusiirron jälkeen ilmestyneeseen kovaan polyoomaviruksen aiheuttamaan kipuun parin kuukauden ajan ...

Ensin ne positiiviset eli pissa-polyooma on irrottamassa otettaan! En tarvitse enää vaippoja, en ramppaa vessassa kymmenen minuutin välein eikä ole enää jatkuvia kipuja! Niinpä päätin jättää heti pois karmeat opiaatit, joiden takia olen suunnilleen nukkunut yötä päivää viimeiset pari viikkoa. Se ei ollut hyvä idea! Järkyttävä päänsärky, öistä levottomuutta, itkuisuutta, tärinää, sellaisia ovat olleet viimeiset pari päivää. Panadol ei auttanut millään, ei ulkoilu, ei venyttely. Tänään sitten tiputuksessa osastolla mainitsin asiasta. Mitattiin verenpaine: 149/104 eli aika paljon tällaiselle, jolla normaaliluvut 110/70. Lääkäri oli sitä mieltä, että tässä kaikessa on kyse vieroitusoireista ja oli hieman suuttuneen oloinen siitä, että näin vain ominpäin olin lopettanut kuin seinään. Että ei sitä niin saa tehdä, vaan pitää pudottaa annosta ja sitten vähitellen harventaa. Sain sitten puolet pienemmän eli pienimmän mahdollisen annoksen ja reseptin siihen, ja kuin taikaiskusta sär...

Yli puoli vuotta tuli vedettyä aika kovia aineita: kortisonia, sytostaatteja ja paljon erilaisia nappeja. Nyt ne kaikki ovat tauolla, toistaiseksi ja olen todella nauttinut tästä lääkkeettömästä vaiheesta. Ihanaa, kun ei ole tarvinnut pilleripurkkeja pyöritellä tai lääkkeiden sivuvaikutuksia manailla! Dosetti lojuu käyttämättömänä ja suorastaan tunnen kehon puhdistuvan ja toipuvan, keräävän voimia! Kerran kuussa käyn sairaalalla luustonvahvistus-infuusio Zometan tiputuksessa ja toisen kerran kuussa käyn hengittelemässä spiralla keuhkokuumeenestohöyryjä. Niin, ja kotona otan ainoastaan kalsiumia ja D-vitamiinia, lääkärin määräyksestä. Ihottumakin on lähes kadonnut ihotautilääkärin määräämillä voitehilla. Selvisin siis viruksesta onneksi ilman kortisonia  (huraa!).  Yritän nyt vähän tehostaa ruokavaliotakin terveellisempään suuntaan. Kantasolusiirron jälkeen se pääsi vähän repsahtamaan, etenkin sairaalassa, kun juuri mikään ei maistunut ja annoin itselleni luvan syödä si...

Ihmettelen tätä nollakuntoa. Että miten heikkoon kuntoon sitä pääsee, kun 3 viikkoa möllöttää ja makoilee sairaalassa. Lihakset (siis se mitä niistä on jäljellä) ovat pelkkää tärisevää hyytelöä pienessäkin ponnistelussa. Ja pienellä ponnistelulla tarkoitan vaikkapa kattilan kaivamista alakaapista. En suosittele tällaista ihmiskoetta kenellekään. Aloitin kevättalvella harjoittamani jooga-ohjelman ( Yoga with Adriene: 30 Days of Yoga ) alusta muutama päivä sitten ja olemattomat lihakseni ovat nyt kireinä ja kipeinä ihan ennennäkemättömällä tavalla. Uskottava on, että liike tekee hyvää vaikka nyt tuntuukin pahalta. Koetan keskittyä nyt lihashuoltoon, jos vaikka saisi polvi- ja jännekipuja taltutettua ennen kuin tuo aerobinen kunto kohoaa ja vauhti vie mennessään (mistä ei kyllä ihan heti ole pelkoa, kun tänään juuri tein 2 km pituisen kävelylenkin ja ylämäessä oli vielä pysähdyttävä hengittelemään). Vaikka välillä meinaa usko kunnon kohoamiseen loppua ja ihmetys heikkoudesta valtaa m...