Vuoden 2017 alussa sain tietää sairastavani harvinaista, aggressiivista verisyöpää, myeloomaa. Tieto tuli kuin puskista ja tilanne oli kuin suoraan pahimmista painajaisesta: selkä oli ollut syksyn aikana kipeänä - oho, se onkin syöpä!
Tällaisesta lukee lehdistä, mutta nyt siitä tuli osa minun tarinaani.
Kesällä 2017 minulle tehtiin autologinen kantasolusiirto ja tammikuussa 2018 allogeeninen (luovuttajan soluilla tehtävä) kantasolusiirto, joka on samalla mahdollisuus uuteen elämään ja terveyteen, mutta myös suurin koskaan kohtaamani haaste ja ottamani riski.
Allogeeninen kantasolusiirto meni hyvin, tällä hetkellä en tarvitse syöpähoitoja tai ylläpitolääkkeitä, mutta elän kantasolusiirrosta jääneiden sivuvaikutusten kanssa.
Tällaisesta lukee lehdistä, mutta nyt siitä tuli osa minun tarinaani.
Kesällä 2017 minulle tehtiin autologinen kantasolusiirto ja tammikuussa 2018 allogeeninen (luovuttajan soluilla tehtävä) kantasolusiirto, joka on samalla mahdollisuus uuteen elämään ja terveyteen, mutta myös suurin koskaan kohtaamani haaste ja ottamani riski.
Allogeeninen kantasolusiirto meni hyvin, tällä hetkellä en tarvitse syöpähoitoja tai ylläpitolääkkeitä, mutta elän kantasolusiirrosta jääneiden sivuvaikutusten kanssa.
Tämä blogi on osa tapaani käsitellä tätä valtavaa elämänmurrosta. Jos siitä on jollekulle vastaavassa tilanteessa olevalle jotakin hyötyä, tai jos se herättää rakentavaa keskustelua, niin se sopii minulle hyvin. Olen tämän blogin kautta saanut kokea, mitä on lempeä vertaistuki, olen tutustunut ihmisiin, jotka ovat tai ovat olleet samanlaisessa tai samantyyppisessä tilanteessa. Kiitos kaikille mukana kulkeville!
![]() |
@Pixabay |
Kommentit
Lähetä kommentti