Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi.

Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus”. Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa! 

Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.

Mutta kipeä se on, ihan järkyttävän kipeä! Ihan kuin jokaisella räpäytyksellä tai silmämunan liikahduksella joku tökkisi pienellä puukolla luomen alle.

Tämän takia kaikki kivat viikonloppu-suunnitelmat uusiksi: ei työpaikan pikkujouluja, ei pitkään odotettua reissua Tallinnaan kaveriporukan kanssa. Olen sitten niellyt pettymystäni huonolla menestyksellä. Kotona olen ollut niin kiukkuinen, että kaikki väistävät. Jotakin kuvastaa se, että laps sanoi pienellä iltakävelyllä käydessämme ja vastaantulijoiden määrästä kisaillessamme, että jos äiti voittaa, niin äiti saa levätä...

Jos nyt etsimällä etsin lohtua tähän kurjuuteeni, niin sitä tuovat mukavat pari työpäivää (pukki oli tuonut kovia paketteja poissaollessani), ihanat työkaverit, ystävän minulle tekemät ihanat, värikkäät, lämpimät säärystimet, joita pidän melkein yötä päivää, yhden tontun tuoma punaviinipullo ja erityisesti lasten jouluinto, jota yritän olla pilaamatta kärttyisellä olemuksellani.

No, onhan ulkona vähän jotain valkoista höytyvääkin. Ja oikeasti, aina voisi mennä huonomminkin, mutta silti nyt saisi mennä vähän jo paremmin...

Olihan tässä tarkistettava hoitoprotokolla vielä hematologinkin kautta eli eihän tämä nyt ole käänteishyljintää ja saako yleislääkärin määräämiä tippoja käyttää näin allosiirron jälkeen. Onneksi ei sentään ole käänteishyljintää ja näillä tipoilla mennään, mutta jollakin tavalla tämä kantasolusiirron jälkeinen atooppinen ihottuma ilmeisesti tällaista saattaa lietsoa, samoin kuin sitä rokkomaista näppylää muualla ihossa. Ehkä elimistö on niin sekaisin, että reagoi noihin flunssaviruksiinkin odottamattomilla tavoilla. Mitään vastustuskykyähän minulla ei näihin viruksiin ole, joten rankimman kautta kaikki koetaan. 

Stressiäkin pohdin tässä yhtenä taustatekijänä. Olenko oikeasti valmis tähän kiihkeätempoiseen työelämään? Varsinkin, kun töiden päälle joutuu koko ajan säätämään näitä terveysasioita ja soittelemaan puheluita, käymään Meikussa, tutkimuksissa, juoksemaan siellä sun täällä. Koko ajan tulee jotakin ylimääräistä. Ja sanottakoon, että asuinpaikkani, työpaikkani ja Meilahti eivät ole ihan samoilla kulmilla.

Toinen silmä alkoi sentään tänään jo muistuttaa ihmisen silmää. Toinen sitten ei. Aamulla en meinannut saada sitä edes auki.

Etsin netistä tietoa mokomasta vitsauksesta, kun sellaista ei aiemmin ole ollut ja Wikipediasta löytyi seuraavanlaisia kansanviisauksia: 

Näärännäppy on johtunut kansanuskomusten mukaan muun muassa siitä, että näpyn saanut henkilö on tirkistellyt avaimenreiästä kuhertelijoita tai käymälän alta tarpeillaan käyvien takapuolia tai katsellut toisen sukupuolen paljaita sukuelimiä. Näärännäpyn pystyi parantamaan uskomusten mukaan muun muassa pyyhkäisemällä kissan- tai koiranhännällä, painamalla silmä lehmän hännänalukseen tai kultasormuksella.

En tunnusta minkäänlaista tirkistelyä! Omaa miestä korkeintaan silmäillyt sillä silmällä, mutta sitä nyt kehtaa kyllä katsella ihan avoimestikin. Noista hoitokeinoista varmaankin arvaatte, minkä valitsen, jos pitkittyy...

Tosiasiassa toivon kovasti, että se menisi itsestään tai siis jo käytössä olevilla tipoilla ohi. Koska jos ei mene, niin on tehtävä pieni toimenpide eli tuo luomen sisäpuolella oleva rakkula puhkaistaan! Silmä ja mikään siihen liittyvä, terävä esine ja verbi puhkaista ei kuulosta hyvältä!

Toiset lähtivät viikonlopun kunniaksi hulinoimaan joulumarkkinoille, mutta minä lähdin purkamaan stressiä ja rauhoittamaan mieltäni ulos, tarpomaan pienessä lumessa pitkästä aikaa. Näin ja kuulin tikan touhuissaan ja hengitin raikasta pakkasilmaa, puhalsin pois pettymykset. Pelkkä valkoisena lepäävä luonto riitti. Vapaus.