Laulava aurinko erämaassa

Hengissä ollaan! Vaikka hiljaista on täällä blogin saralla ollutkin, niin tosielämässä olen viipottanut pää kolmantena jalkana. Töissä, lasten harrastuksissa, tavannut kavereita ja kaikkea sellaista ihan mukavaa. Olen elänyt ja nauttinut, nauttinut tästä elämästä! Palannut ihmisten ilmoille ihan kunnolla ja kokenut voimakkaita elämyksiä erilaisten kohtaamisten ja musiikin kautta. Viime viikonloppuna olin vanhassa kotikaupungissani vanhan lukioni 40-vuotisjuhlassa ja tapasin paljon tuttuja menneiltä vuosilta. Ilta oli todella tunteikas, monella tasolla, ja musiikki oli vahva yhdistävä tekijä koko illassa. En tiedä tuliko kenenkään kanssa puhuttua mitään niin sanotusti järkevää , mutta ei kai se haittaa? Ainakin minulle tärkeintä oli sellainen helppo yhdessäolo ja hengittäminen ja hengailu samassa paikassa. Katseellakin voi kohdata ja hymystä tunnistaa hengenheimolaisen. On aika vapauttavaa vaan olla, ja muistaa itsensä ja keskustelukaverikin sellaisena kuin silloin joskus. ...

Mahtava retkeilyviikko takana! Yhteensä 35 kilometriä patikointia. Kävin kuluneen viikon aikana niin tässä lähimaastossa kuin Rajamäessä sekä Luukissa ja tein yhden parhaimmista löydöistäni eli Komionvuoren - Luutaharjun Samon ulkoilureitit. Tulisikohan ensi viikolla 50km täyteen vai onkohan vielä liikaa? Olen suunnitellut huomiselle retkeä Salmen ulkoilualueelle. Siellä odottaa Tapion taival -niminen reitti, josta pienen osan tosi kävelin kesällä ennen autologista siirtoa. Forecakin ennustaa hyvää säätä, vaikka en ole antanut pilvisyyden ja pikku pisaroinnin menoa haitatakaan. Jos vaan valoisan aikaan pääsen metsään, niin menen. Ensi viikko on tosin hieman kiireinen. On taas labrakokeita, röntgeniä ja lääkärin vastaanottoa. Ja mikä tärkeintä, aion tavata ystäviäkin. No, jos ei ensi viikolla, niin sitten seuraavalla. Pitää vaan suunnitella hyvin. Pääasia, että tuo pitkä flunssa on nyt kokonaan selätetty ja jaksaa taas suunnitella kaikenlaista! Ajattelin aloittaa vuoden 2018 ...

Onko sun suhde uskontoon muuttunut sairastumisen myötä? Ja mitä sä ajattelet nyt kuolemasta? Ootko kohdannut sääliä? Miltä se tuntuu? Jotkut ystävät kysyvät asioista hyvinkin suoraan. Se tuntuu hyvältä: minua ei varota tai pidetä särkyvänä ja kaikesta voidaan puhua. On syntynyt mielenkiintoisia, merkityksellisiä keskusteluja ja olen oppinut tuntemaan läheistenkin ihmisten ajatusmaailmaa ihan uudella tavalla. Olemme mieheni kanssa valinneet avoimen linjan tämän sairauden suhteen ja saaneet todella paljon tukea sekä kannustusta. Yhteydenottoja on tullut yllättäviltäkin tahoilta. Olen monesti liikuttunut siitä, miten ihmiset ovat ottaneet minut ajatuksiinsa. Varmasti tämä on järkyttänyt ihmisiä ympärillä. Jotkut eivät tiedä, mitä sanoa tai miten reagoida. Se on ihan ok. En minäkään vastaavissa tilanteissa ole tiennyt tai edelleenkään tiedä. Joskus, kun asia on tullut ilmi jossakin uudessa tilanteessa, saatan ikään kuin järkyttyä uudestaan toisen shokista. Muistan, että ai niin, ka...