Laulava aurinko erämaassa

Niin se on tässä elämässä: toisen rikkaruoho on toisen voikukkapelto! Minä kuulun niihin, jotka lumoutuvat vehreästä vihreästä ja runsaasta keltaisesta kukkaloistosta siinä keskellä. Ja sekin vaihe, kun kukat muuttuvat valkoisiksi höytyväpalloiksi on minusta kiva. Muistan, kun lapsena puhallettiin niitä palloja rikki ja höytyvät lentelivät ympäriinsä. Nyt omat lapset tekevät samaa. Olen jotenkin ihmeellisesti selvinnyt työvuodesta kesälomalle. Vuosi hurahti nopeasti, niin nopeasti, etten edes tajunnut töiden päättyvän kuin vasta loman jo alkaessa. Tosin edelleen aivot rullailevat työasioiden kimpussa ja jonkun verran olen luonnostellut loman jälkeisiäkin suunnitelmia. Olen myös potenut jonkin sortin flunssaa heti loman alettua. Kurkku kipeänä aamuun ankeaan... ja vähän lämpöä päälle, mutta juuri sen verran, että ei ole tarvinnut lähteä päivystykseen näytille. Ehdin kuitenkin raahata lapset ensimmäiselle lomaretkelle metsään ennen kuin tajusin, että outo olo on todellakin lievä...

Keuhkojen käänteishyljintää, influenssan jälkitauti, flunssa, astma vai mikä? Taas on lotto vetämässä. Sanon aivan suoraan, että olen niin, niin kovin väsynyt tähän arvontaan! Huomenna menen taas sadannen kerran lääkäriin kuunteluttamaan keuhkot ja tarkistuttamaan poskiontelot eli nämä yleisimmät vaivojen aiheuttajat. Ja ihan tavan lääkärille tällä kertaa, ei sentään tarvitse mennä Meikkuun tai hematologille - maininnan arvoinen asia tämäkin, minulle. Mutta kun influenssasta on pari viikkoa ja joku uusi tauti tai jälkitauti vaivaa, niin täytyyhän se tarkistuttaa. Yskin nimittäin jo keuhkoni pihalle. Röhä lähtee ihan vatsasta asti. Vedän astma-lääkettä, mutta todennäköisesti liian vähän, kun sitä on määrätty minulle vain kertaluontoisesti kerran kuukaudessa ennen Nepubent (ent. Pentacarinat) keuhkokuumeen-estolääkitystä ennen keuhkoputkia avaamaan. Olen silti "toiveikas", koska yleiskunto on suhteellisen hyvä, eli olen ollut töissä eikä ole kuumetta, mutta ärsyttää,...

Olen nyt toipunut influenssasta. Kolme viikkoa siihen meni. Voimat ovat silti edelleen kateissa. Ensimmäisten työpäivien aikana välillä heikotti ja pyörrytti ja lihakset kipeytyivät pelkästä pystyssä olemisesta ja portaiden kulkemisesta. Niin tehokkaasti tuli ilmeisesti levättyä taudin aikana. Tässä muutaman päivän aikana olen huomannut kasvojen iholla tutun näköistä punerrusta. Käänteishyljintää taas! Ja ei kun taas puhelua Meikkuun, että miten toimitaan. Onneksi tämä on vielä lievän oloista ja samalla alueella kuin aina ennenkin ilmestyessään, joten hematologi oli sitä mieltä, että jatketaan samaan malliin. Parin viikon päästähän minulla on jo 14 kuukauden vastaanotto ja siellä voidaan tsekata tilanne, ellei ihottuma nyt yhtäkkiä pahene ja laajene tässä välissä. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että se tälle viikolle aiottu kortisoniannoksen lopetus siirtyy. Jatkan siis joka toinen päivä pienen piristävän kortisonin nauttimista ja sivelen pari kertaa vuorokaudessa ih...

Kahlaan lumessa vyötäröä myöden. Olen matkalla töihin ja päällä on farkut ja jalassa kaikkea muuta kuin lumikengät. Että mitähän hittoa? Etsin epätoivoisesti paikkaa, mihin pääsisin piiloon pissalle. Kivulias hätä saattaa yllättää milloin vain työmatkan varrella eikä kauniin maisemareittini varrelta löydy huoltoasemaa tai kahvilaa, mihin voisi sopivasti piipahtaa. Ei, metsään on mentävä ja mielellään heti tai välittömästi! Nyt talvella lumen määrä hieman vaikeuttaa etsintöjä. Ojat ovat yllättävän syviä ja lunta on joka paikassa eikä kaikkia mahdollisia pysähtymispaikkoja ole aurattu niin, että auton saisi siihen tökättyä sopivasti ja käännettyä takaisin varsinaiselle reitille. On minulla jo pari vakipaikkaa,  mutta aina ei hätä niin sanotusti osu juuri sopivassa kohdassa. Silloin on pakko suunnata auto äkkiä jorpakkoon ja katsoa joku kuusen juuri. Ei muuten ole ihan niin helppoa kuin luulisi. Olen diagnosoinut itseni nyt pissavammaiseksi. En tiedä, onko tämä sen kurjan...

Mun ihossa näkyy nykyään kaikki. Näkyy ne kuuluisat elämän jäljet eli lihomiset, laihtumiset, raskaudet, ikä. Ja näkyvät myös rankat syöpähoidot, lääkkeet, käänteishyljintä, aurinko ja atopia, syömiset ja juomiset, hormonaaliset muutokset sekä oikeat että väärät rasvat. Rasvojen kanssa lotraaminen onkin ihan taitolaji. Yrityksen ja erehdyksen kautta olen huomannut, että liian "rasvainen" rasva tukkii ihohuokoset ainakin käsivarsissa ja kasvoissa, ja sitten syntyy niitä finnin näköisiä ärsyttäviä näppylöitä. Sen sijaan selkään pitää laittaa niin paljon ja vahvaa rasvaa kuin vain löytyy. Suihkun jälkeen ruiskutan ihoöljyä ja siihen päälle vielä 60% tököttiä. Sitten pitää kekkuloida hetkinen ja antaa kosteuden imeytyä, ettei öljyä vaatteita. Näiden kokeiluiden kautta iho voi nyt paremmin kuin aikoihin. Kuivan koppuran sijaan suurimmaksi osaksi ihan pehmoinen ja siloinen. Lomalla voi tietysti olla myös osuutta asiaan. Stressiä on ainakin vähemmän, mutta veikkaan, että ...

Juuri, kun luulee, että elämä rauhoittuisi ja voisi hetken rentoutua, niin jotakin uutta mietittävää pukkaa. Työasioista olen kyllä päässyt hyvin irrottautumaan loman aikana, mutta stressin määrä on silti vakio. Olen jo aiemmin kertonut tuosta  polyooma- viruksen tuomasta oireilusta. Olen koko syksyn pystynyt elämään vaivan kanssa jonkunlaisessa kauhun tasapainossa: kipukohtauksia on ollut silloin tällöin, mutta onneksi harvakseltaan ja runsas veden juonti on pitänyt oireilua aisoissa. Puhun edelleen polyoomasta, vaikka hematologin mukaan on epätodennäköistä, että se enää aiheuttaisi oireita, koska kortisoniannos on jo niin minimissään eikä virusta ole enää veressä havaittavissa. Todennäköinen oireilun aiheuttaja on siis mitä ilmeisemmin jokin muu, esimerkiksi polyooman aiheuttama arpikudos rakon seinämillä. Sinänsä huono juttu, jos niin on, että sitä ei sieltä millään enää millään pois saada eli olen todennäköisesti saanut kivusta pitkäikäisen seuralaisen. Yllättäen täm...

Joululoma alkoi hematologin puhelinsoitosta. Yksitoista kuukautta allogeenisesta kantasolusiirrosta ja kaikki hyvin! Silmät ovat palautuneet paikoilleen ja aktiivinen rasvaus pitää ihon jotenkin kuosissaan. Tällä kertaa tutkimuksissa ei niinkään mitattu syöpäarvoja vaan keskityttiin lähinnä verenkuvaan muuten sekä mahdollisiin merkkeihin käänteishyljinnästä. Arvot olivat sen verran hyvät, että käänteishyljintälääkitystä pienennettiin puoleen aiemmasta eli lähes olemattomiin! Pieni kortisoniannos pysyy kuitenkin vielä ihon turvana. Näistä immunosupressanteista eroon pääseminen olisi ehdottoman hyvä juttu kehon oman vastustuskyvyn aktivoimisen kannalta! Immunosupressantit (eli tuo käänteishyljinnänestolääke ja kortisoni) siis pitävät omaa vastustuskykyä uinumassa, että elimistö hyväksyy uudet solut eikä synny konfliktia. Kuukauden päästä onkin sitten isompi ja hyvin perusteellinen vuosikontrolli. Saan koko tammikuun rampata yhdessä jos toisessa tutkimuksessa, kun mitataan luunti...

Niin, tässähän on hyvä muistaa, että joskus harvoin flunssa voi laukaista harvinaisen keuhkojen käänteishyljinnänkin. Keuhkojen käänteishyljintä on melkein pelottavinta, mitä allogeenisen kantasolusiirron seurauksena voin kuvitella. Riippuu tietysti siitä, millä laajuudella ja voimalla se iskee, mutta helppoa sitä ei ole hoitaa. Pahimmillaan keuhkojen kuolio ja hidas tukehtuminen. Ja kun sanon hidas, niin puhutaan vuodesta, ehkä parista. Parempi olisi olla ajattelmatta, mutta varsinkin illalla nukkumaan mennessä nämä nousevat mieleen. Tuon lauseen sanoi hematologi toissapäiväisen tapaamisen lopussa, vähän niin kuin sivulauseessa, kun kävin jälleen Meilahdessa tarkistuttamassa eläväistä ihoani. Siinä samalla tarkistettiin korvat, hengitysäänet ja kurkkukin. Tämä flunssa kun on kerännyt kaikki mahdolliset kaverit yskästä lähtien mukaansa. Ihoonkin tuli ihmeellisiä näppyjä, vähän niin kuin olisi joku rokko, vaikka ei sitten olekaan. Arvatkaapa olenko mitään muuta nyt sitten mie...

Flunssa iski! Miten se taas löysi minut? Vähän huvittaa valittaa tällaista pikkujuttua syöpäjuttejen jälkeen. Oikein someenkin päivitin asiasta ja kuvan kanssa. Sinkkisuihketta, sitruunaa ja valkosipulia ja mitä näitä perinteisiä troppeja menin kehumaan. Enpä tainnut verisyövästä pistää vastaavanlaista päivitystä ja kerjännyt sympatiaa! En laittanut kuvia reporankana sytostaattien jälkeen tai sädehoitomaski naamalla enkä kuvia käsivarsista sen jälkeen, kun joku tiputus oli mennyt vähän "ohi" tai niinä lukuisina kertoina, kun suonta ei meinannut löytyä. En laittanut kuvia itsestäni yksin sairaalaeristyksissä tai punasolu-, trombosyytti-, kantasolutiputuksista. Vaikka itse kyllä itseäni välillä säälinkin. Ei nyt sellaista voi läväyttää ihmisten silmille, keskelle muutenkin kaunisteltua some-arkea. Mutta flunssasta voi valittaa! Se on ihanan normaalia  ja jokainen voi samastua siihen! Syöpä, no se herättää ihmisissä pelkoa ja paniikkia. Tai tirkistelyn halua. En myöskään...

Tänään labrassa laborantin etsiessä karkailevaa suonta muistiini nousi vahva välähdys niistä kymmenistä talviaamuista, jotka eristyksissä ollessa alkoivat aina verikokeella. Joka ikinen aamu heräsin siihen, kun kärryt putkiloineen kilistelivät sisään ja kirkkaat valot lävähtivät huoneen kattoon. Sen jälkeen perässä tulivat EKG-kärryt ja seurattiin sydänkäyrää. Sitten saapuivat vielä aamupalakärryt. Yksi kärryjen valtakunta koko osasto. Siitä on tänään tasan kahdeksan kuukautta. Tai jos poispääsystä lasketaan, niin suunnilleen seitsemän. En muistele sitä kaiholla, mutta en kauhullakaan. Lähinnä ihmetellen. Tapahtuiko se todella minulle? Tuntuu ihan uskomattomalta! Vielä toukokuussa en olisi voinut uskoa, että nyt olen todellakin töissä, saan viettää ihan tavallista aikaa perheen kanssa, manaan tavallista flunssaa, tapaan kavereita ja suunnittelen seuraavaa metsäreissua. En edelleenkään tiedä, puhuisinko syövästä preesensissä vai imperfektissä. Minulla on syöpä vai minulla ol...

@Pixabay Nyt se on vihdoinkin saavuttanut minut, tämän vuoden - ja itse asiassa koko allogeenisen kantasolusiirron jälkeisen uuden elämäni - ensimmäinen flunssa. Kurkunpäässä on tulinen rengas, silmät vesittää, poskipäitä ja otsaonteiloita kolottaa, vatsakin vähän reagoi. Toivon, että kyseessä on vain  peruspöpö, joka menee itsestään ohi aiheuttamatta enempiä ongelmia. Mutta ylimääräistä stressiä tästä silti koituu. Jos vatsa vielä yhtään enemmän tässä "aktivoituu", niin on lähdettävä Meikkuun tarkistamaan, etteikö kuitenkin olisi kyseessä suoliston käänteishyljintä. No miten erotetaan ripuli käänteishyljinnästä? Tähystämällä. Käänteishyljintä nimittäin tekee suoliston pintaan omanlaisensa kuvion. Sellaista ei ole missään pitkittyneessä ripulissa, antibioottiripulissa tai muissa vatsaongelmissa. Kotikonstit: höyryhengitys sinkkisumute (kiitos vinkistä työkaverille) berocca valkosipuli suolaliuoksella kurlailu nenakannulla ja suolaliuoksella röörien huuhtelu...

Olen ollut kolme päivää ilman kortisonia ja ymmärrän nyt, minkä voimin olen hyrrännyt töissä ja vetäissyt ennätyskilsat viime viikon metsälenkillä Teijossa! Tänään veto sitten loppui ja melkein jo ikävä iski. Vaan eipä tarvitse olla ilman, huomenna jo saan tarttua pinkkitekstiseen Medrol-purkkiin ja tankata sieltä vähän virtaa. Kortisonihan lopetettiin alkuviikosta, koska ihon käänteishyljintä näytti hyvin rauhoittuneen enkä enää kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Noh. Kaksi päivää ilman ja kaveri kysyi, että onko mulla jotain ihottumaa... Tänään sitten soitin nöyränä takaisin hemapolille ja sieltä sitten annettiin ohjeet aloittaa kortisoni huomenna uudestaan. Aika rauhallinen tuo ihon kukinta on edelleen. Silti, parempi aloittaa kortisoni ajoissa, niin se ei pääse leviämään ja pahenemaan ja ehkä myös kuurin pituuskin sitten lyhenee. Ja ainakin annostus pysyy maltillisena. Mitä siitä tapahtuu, jos tuo ihottuma nyt sitten leviäisi, ihottumahan ei kuulosta kovin pahalta? Pa...

Kummat ensin, hyvät vai huonot uutiset? Tänään allosiirron puolivuotiskontrollissa hematologi oli sitä mieltä, että hyvät uutiset alkuun, mutta minä kerron teille nyt huonot heti kärkeen. On se sitten kuitenkin käänteishyljintää se iholla pari viikkoa lehahdellut punoittava ihottuma. Osaston ylilääkäri kävi oikein varmuuden vuoksi katsomassa, joten nyt on kahden lääkärin näkemys asiasta. Kerpeles kun kirpasi. Olen niin yrittänyt selittää sitä kaikella muulla. Atooppista ihottumaa---vähän aurinkoa tullut... Vaan ei. Onneksi tämä vaikuttaa olevan kesyä sorttia, kun ei ole tässä ajassa levinnyt eikä muuttunut pahemmaksi, joten saatan selvitä tällä kertaa minimaalisella kortisonikuurilla. Mutta silti, vihaamani kortisoni on taas kehissä. Se hyvä paha lääke, joka hoitaa, mutta myös lietsoo kehon omia viruksia. Sytomegalovirus ja tällä hetkellä melko maltillisen vähäoireinen polyoomavirus saattavat tästä riehaantua ja pahimmillaan alkaa uudestaan se tiputuksissa ramppaaminen ja ne ...

Posket punottaa ja vatsakin on ollut enemmän tai vähemmän sekaisin. Huomenna on mentävä Meilahteen polille näytille, ettei vain kuitenkin ole käänteishyljintä taas pompsahtanut päälle. Olen kohta viikon pitänyt yllä toiveikasta mielialaa. Ehkä tämä on vain reissussa syömisestä, jotakin toiminnallista. Ehkä on tullut oltua vähän liikaa auringossa. Mutta kun ei se helpota, niin soitin taas tänään Meikkuun, jossa ystävällinen hoitaja pyysi lähettämään kuvat poskista. Sitten hän soitti kohta perään, että parempi tulla näytille.  Nyt sitten punottaa jo pelkästä jännityksestä! Meillä on ollut tosi kiva lomaviikko koko perheen kanssa. Itä-Suomen roadtrip oli menestys ja kiireetön yhdessäolo oli ihanaa! Olen vähitellen alkanut tunnistaa itseäni peilistä, kortisoniturvotus on laskenut. Sytomegalovirus on loistanut poissaolollaan ja polyoomakin aiheuttaa enää pientä vaivaa vain aamuisin. Alkaako se kaikki taas alusta? Nyt, kun elämä on juuri alkanut normalisoitua. Jo...

Äiti, ootko sä nyt avohoidossa ? Näin kysyi Tinttis (9) tänään istuessamme takapihan terassilla tänään. Siinä sitten selitin, että tavallaan joo ja tavallaan en. Täytin eilen 4 kuukautta. Tai siis uudet soluni täyttivät. Se on jo jonkinlainen virstanpylväs allosiirron jälkeen: yleensä akuutti käänteishyljintä esimerkiksi ilmenee ennen sitä vaihetta ja siihen asti ruokarajoitukset ovat tiukimmillaan. Sen jälkeen saattaa lääkärin luvalla saada syödä jopa salaattia! Tai tuoreita marjoja! Uneksin maukkaasta, raikkaasta salaatista ja raakapuurosta! @Pixabay Se olisikin ensimmäinen kerta lähes vuoteen.  Viime kevät meni sytostaattihoitojen takia ruokarajoitusten kanssa ja viime kesä, syksy ja talvi autologisen siirron takia tiukennetulla ruokavaliolla. Ja tämän vuoden alusta allosiirron jälkeen tuo AVA-ruokavalio on ollut tietysti tiukin. Minulla kuitenkin oli sitä ihon lievää käänteishyljintää melko pian kantasolusiirron jälkeen. Se enteilee usein kroonista käänteishyljin...

@Pixabay Aurinkoinen perjantaiaamu, valoa tulvii tähän sairaalahuoneeseen. Ulkona näyttää kylmältä, mutta kutsuvalta. Aamulabrat on otettu, vitaalit mitattu ja sytomegalo-lääke CyMeVene tippuu suoneen. Odotan lääkärin käyntiä kovasti. Saatan nimittäin päästä tänään kotiin! Se olisikin jo kolmas kotiutus sen varsinaisen kotiutuksen jälkeen. Illalla tosin ajelen tänne takaisin parin tunnin lääketiputusta varten, mutta yöksi sitten omaan sänkyyn. Ja huomenna aamulla takaisin, ja illalla. Silti, saisin olla kotona! Rumba jatkuu niin kauan, kunnes verikokeissa saadaan kaksi peräkkäistä negatiivista tulosta sytomegaloviruksen osalta ja nuo verikokeet otetaan aina kahdesti viikossa: maanantaisin ja torstaisin. Olen nyt noin  kuukauden ikäinen  eli vielä hyvin herkässä tilassa. 3-4 kuukauden jälkeen siirrosta on yksi tärkeä etappi, jos kaikki on hyvin, voidaan alkaa purkaa lääkitystä sekä ruokarajoitteita. Eikä raju akuutti käänteishyljintä ole enää niin todennäköistä. Seu...

@Pixabay Tänään selvisi, mikä maksa-arvoja nostaa. Olivat kohonneet edellisistä päivistä roimasti ja syyksi paljastui  sytomegalovirus . Olihan se tiedossa, että se virus ennemmin tai myöhemmin iskee, kun se on itsellä joskus (huomaamatta) ollut, mutta kun kantasolujen luovuttajan soluilla ei ole siitä ollut kokemusta, niin yhteentörmäys oli väistämätön. Käytännössä se tarkoittaa, että joudun tiputus-hoitoon. Kahdesti vuorokaudessa, aamuin ja illoin tiputetaan viruslääkettä ainakin 2 viikkoa, ehkä pidempäänkin. Todennäköisesti pääsen pian kuitenkin kotiin, koska mitä kauemmin on sairaalassa, sitä suurempi mahdollisuus on poimia täältä joku pöpö. Uskomatonta, mutta totta. Kortisoniannosta pudotetaan jo nyt eli sitä ei enää anneta suonensisäisesti vaan palataan pienempiin, suun kautta nautittaviin annoksiin. Kotoa käsin käyn sitten päiväsairaalassa aamuin illoin sytomegaloviruksen hoitoa varten. Rankkaa siitä tulee, mutta olen silti mieluummin kotona kuin makoilen täällä ...

@Pixabay Aamulla se ihottuma kasvoilla rehotti taas. Suuntasin Meilahteen labraan ja siitä hematologisen poliklinikan ensikäynnille. Siellä hematologi katsoi hetken ja totesi, että laittaa minut osastolle, kun ei  ihon käänteishyljintä ole edellisenä päivänä aloitetulla kortisonikuurilla selkeämmin rauhoittunut. Eli täällä ollaan taas, tuttu osasto 7B ja tutut, ihanat hoitajat. Huone vaan on eri ja tällä kertaa minulla on urbaanit kaupunkimaisemat. Mutta kyllä otti koville tämä päivä, osastolle paluu, sairaalavaatteiden pukeminen, kanyylin laitto, koti-ikävä, yhteisen hiihtoloman menetys, ulkoilman ja kotiruuan kaipaus, kuntoutumisen etenemisen tyssääminen. Ehdin olla kotona muutaman päivän ja nyt taas täällä. Tilasin pitsan lohdutukseksi. Täällä laittavat 4 kertaa vuorokaudessa kortisonia suoraan suoneen. Annos on suurempi kuin suun kautta nautittuna, mutta ei mikään megalomaaninen kuitenkaan. Kortisoni on kuitenkin nostanut jo verensokeria eli saattaa olla, että minäk...

Tänään käytiin taas Meilahdessa Kolmiosairaalan 7B-osastolla, tällä kertaa näyttämässä päivystävälle hematologille eilen ilmaantunutta sietämättömästi kutisevaa ihottumaa kasvoilla. Ei tässä hommassa pääse kyllä liikaa rentoutumaan, joka päivälle riittää jotakin uutta jännitettävää. Käänteishyljintäähän se tämän hematologin mukaan oli ja aika selkeääkin. Paikallistuu kasvojen ja otsan alueelle. Eli nyt ne uudet solut ovat huomanneet olevansa jossakin muualla kuin tutussa ja turvallisessa ympäristössä ja vähän hyökkäilevät tätä elimistöä vastaan. Ja tämä on nyt sitä akuuttia käänteishyljintää. Nyt on lähes tasan kuukausi kantasolusiirrosta ja se on juuri tyypillinen aika oireiden ilmaantua. Sain valita, jäänkö osastolle vai en. Arvatkaa, mitä valitsin? No, kotiin tulin tietysti. Mukaan sain todella kovan kortisonikuurin. En siis tiedä milloin nukun seuraavan kerran. Hematologi olisi varmaan muuten ottanut osastolle, mutta minulla on jo huomenna ensikäynti hematologiselle pol...

Mun kroppa on käynyt läpi tai käymässä läpi isointa operaatiota, mitä ihmiselle suunnilleen voidaan tehdä. Suurimmaksi elinsiirroksikin kutsuttua. Yksi immunijärjestelmä vaihdetaan kokonaan toiseen, oma luuydin on tuhottu. Yhtään arpea tästä ei kuitenkaan jää, mitään ei leikata minusta (paitsi ne hiukset). Vain pistosjäljet kyynärtaipeissa hetken aikaa, sitten ei niitäkään. Hiuksetkin kasvavat ajallaan takaisin. Näkymättömiä merkkejä kuitenkin jää. En vielä tiedä mitä, ne selviävät sitten ajallaan. Luustoon, niveliin, elimiin, hormonitasapainoon, ihoon tms. Mieleenkin jää jälki. Ja aamulla poskeen ilmestyi pieni punainen laikku. Nyt sitä seurataan. Onko se käänteishyljintää vai sitä minua vaivannutta hormoninäppyä? @Pixabay Tällä hetkellä kotiin pääsy olisi muuten melko lähellä. Veriarvot on hyvät, pystyn juomaan vaaditut 3 litraa nestettä, pystyn syömään ja Sandimmun-lääkeannoksen tasoa on viilattu sopivaksi. Koti on siivottu lattiasta kattoon asti ja tuuletettu viimeisen...