Posket punottaa ja vatsakin on ollut enemmän tai vähemmän sekaisin. Huomenna on mentävä Meilahteen polille näytille, ettei vain kuitenkin ole käänteishyljintä taas pompsahtanut päälle.
Olen kohta viikon pitänyt yllä toiveikasta mielialaa. Ehkä tämä on vain reissussa syömisestä, jotakin toiminnallista. Ehkä on tullut oltua vähän liikaa auringossa. Mutta kun ei se helpota, niin soitin taas tänään Meikkuun, jossa ystävällinen hoitaja pyysi lähettämään kuvat poskista. Sitten hän soitti kohta perään, että parempi tulla näytille.
Nyt sitten punottaa jo pelkästä jännityksestä!
Meillä on ollut tosi kiva lomaviikko koko perheen kanssa. Itä-Suomen roadtrip oli menestys ja kiireetön yhdessäolo oli ihanaa! Olen vähitellen alkanut tunnistaa itseäni peilistä, kortisoniturvotus on laskenut. Sytomegalovirus on loistanut poissaolollaan ja polyoomakin aiheuttaa enää pientä vaivaa vain aamuisin.
Alkaako se kaikki taas alusta? Nyt, kun elämä on juuri alkanut normalisoitua.
Jos tämä on käänteishyljintää, niin sitten alkaa taas kortisonikuuri. Se puolestaan herättää ehkä sytomegaloviruksen taas henkiin ja voimistaa polyoomaa. Ja sitä kortisonipöhöä ja lihaskatoa en haluaisi enää nähdä tai tuntea ikinä! Mikä pahinta, jos nuo virukset taas aktivoituvat, ei töihinpaluustakaan tällä hetkellä tule mitään.
Yritän keskellä tätä ahdistusta muistaa myös ne hyvät puolet sekä käänteishyljinnästä että kortisonista: kortisoni pitää käänteishyljinnän kurissa, ettei se ryöpsähdä liian pahaksi ja vahingoita minua. Käänteishyljintä puolestaan kertoo, että luovuttajalta saadut uudet kantasolut tekevät työnsä, toimivat aktiivisina ja käyvät taistelua myös syöpää vastaan. Tekevät siis sen, mihin omat alkuperäiset soluni eivät pystyneet. Toivon silti, että kuulen huomenna käänteishyljinnän sijaan sanan couperosa...
Alkaako se kaikki taas alusta? Nyt, kun elämä on juuri alkanut normalisoitua.
Jos tämä on käänteishyljintää, niin sitten alkaa taas kortisonikuuri. Se puolestaan herättää ehkä sytomegaloviruksen taas henkiin ja voimistaa polyoomaa. Ja sitä kortisonipöhöä ja lihaskatoa en haluaisi enää nähdä tai tuntea ikinä! Mikä pahinta, jos nuo virukset taas aktivoituvat, ei töihinpaluustakaan tällä hetkellä tule mitään.
Yritän keskellä tätä ahdistusta muistaa myös ne hyvät puolet sekä käänteishyljinnästä että kortisonista: kortisoni pitää käänteishyljinnän kurissa, ettei se ryöpsähdä liian pahaksi ja vahingoita minua. Käänteishyljintä puolestaan kertoo, että luovuttajalta saadut uudet kantasolut tekevät työnsä, toimivat aktiivisina ja käyvät taistelua myös syöpää vastaan. Tekevät siis sen, mihin omat alkuperäiset soluni eivät pystyneet. Toivon silti, että kuulen huomenna käänteishyljinnän sijaan sanan couperosa...
Kommentit
Lähetä kommentti