Järven pinta lämpimänä kesäyönä, vedestä nouseva usva, takana jo nouseva aurinko. Oma öinen hetki. Kurkistin laiturilta veteen ja alimmalla portaalla köllötteli ahven. Se tuijotti minua, eikä sillä ollut kiire mihinkään. Olisin viipynyt siinä kauemminkin, mutta itikat ja paarmat pitivät niin hirveää meteliä, etten tohtinut.
Perheemme reissuviikko jatkui viikonlopuksi sukulaisten mökille. Mieletön lämpöaalto iski juuri parahiksi. Lapset ilakoivat vedessä koko päivän ja minäkin heitin pari vuotta päällä roikkuneen talviturkin. Tiedättehän - luonnon vesissä saa uida, sen sijaan uimahallissa ei siirron jälkeen ainakaan vuoteen. Ihan mieletön fiilis!
Kävin vielä perjantaina ennen lähtöä Meikussa labrassa sekä näyttämässä naamaani (kirjaimellisesti) hematologille. Ja kyllähän se lievältä ihon käänteishyljinnältä vaikuttaa, tämä viikon roikkunut punoitus kasvoillani. Se on kuitenkin sen verran hentoa ja epäselvää, että katsellaan vielä. Hydrokortisonivoide vaikuttaa sitä jollakin tavalla hillitsevän. Vatsaoireetkakan eivät ole muuttuneet pahemmiksi, joten sain ohjeeksi seurailla tilannetta ja pienenkin muutoksen ilmaantuessa ottaa yhteyttä osastolle neuvoja varten. Ja kortisonipurkit piti ottaa mukaan siltä varalta, että kuuri pitää aloittaa välittömästi, mutta onneksi ei tarvinnut! Huomenna sieltä hematologiselta osastolta vielä soitetaan ja tarkistetaan vointi. Olen kyllä todella hyvässä syynissä!
Tajusin tuossa äsken, että tänään on itseasiassa viimeinen varsinainen sairaslomapäivä! Huomenna alkaa niin sanottu kesäloma ja parin viikon päästä palaan töihin ellei tuo käänteishyljintä tuosta nyt sitten riehaannu.
Yhtäkkiä olisikin kamalasti tehtävää: pitäisi ehtiä kiertää vielä muutama kiinnostava reitti ja kansallispuisto (no ei kyllä tällä helteellä!), pitäisi nähdä kavereita, pitäisi juhlia hääpäivää (viime vuonna olin autologisen siirron takia eristyksissä), päästä parempaan kuntoon, saada kadonnut ääni kuosiin (kuulostan tällä hetkellä murrosikäiseltä pojalta, en tiedä johtuuko lääkkeistä vai hoitojen aiheuttamista hormonaalisista muutoksista), ja vielä vaikka mitä!
Nyt pitää kuitenkin levätä vähän. Reissaaminen ja mökkielämä on kuitenkin aika rankkaa, vaikka sitä vaan istuu ja katsoo lasten uimista ja touhuja, välillä kuuntelee Tangomarkkinoiden finaalia, laittaa ruokaa, syö joka välissä ja ihan tiskaa pikkuisen. Tämä mökki ei ole mikään luksus-mökki eli ei juoksevaa vettä vaan kunnon huussi, kesäkeittiö sekä kaivo- ja järvivettä. Eli stressasin mullasta, hygieniasta ja kaikista mahdollisista pöpöistä. Ja jäykkäkouristuksesta, koska rokotuksethan eivät allosiirron jälkeen ole voimassa, vaan saan ensimmäisen vauva-annoksen vasta viikon päästä! Vaikeahan se on yhtäkkiä rentoutua, kun on yli vuoden elänyt jos jonkinasteisessa eristyksessä.
Sitä voisi kuvitella, että olen saanut kotona oleilusta tarpeekseni, mutta ei se taida niin olla. Siksipä toteankin, että ihanaa olla viikon reissaamisen jälkeen kotona!
Kommentit
Lähetä kommentti