Söin eilen mansikkakakkua, jossa oli mansikoita joita ei oltu pesty. Sain asiasta vallan paniikin aikaiseksi enkä kyennyt nukkumaan sinä yönä. Koko ajan odotin mitä tapahtuu, tapahtuuko mitään. Päässäni pyöri tuttu kehä mullasta: homeet - sienet - itiöt = infektio, nekroosi, kuolema.
Olemme perheen kanssa ensimmäistä kertaa reissussa allosiirron jälkeen eli ensimmäistä kertaa koko tänä vuonna. Itä-Suomi tournee on tähän mennessä käsittänyt lounaan Kotkassa, ex tempore pysähdyksen Virolahden Bunkkerimuseossa, nostalgiavierailun synnyinseudullani Simpeleellä, ihmettelyä Parikkalan patsaspuistossa ja nyt olemme päätyneet Savonlinnaan mummilaan.
Reissaaminen on stressaavaa! Kotona on turvallista. Itse valmistetusta ruoasta tietää, miten se on käsitelty. Kaiken lisäksi reissun ensimmäisenä päivänä näytti siltä, kuin käänteishyljintä olisi taas palannut iholleni, samanlaista laikukasta punoitusta. Ja vatsakin meni sekaisin, ehkä siitä mansikasta.
Mielenrauhan saavuttaakseni soitin Meilahteen tutulle osastolle ja kyselin neuvoja. Sieltä vastasi ystävällinen hoitaja, joka rauhoitteli mieltäni. Nyt nukut yön ihan rauhassa, nautitte lomasta ja seuraatte tilannetta huomiseen asti. Jos tulee kuumetta, niin sitten tietysti sairaalaan ja jos ihon punoitus jatkuu, niin soitat huomenna hemapolille, mutta muuten voit olla ihan rauhallisella mielellä, kyllä sinulla jo vähän on sitä vastustuskykyä kertynyt.
Tein työtä käskettyä. Nukuin yöni hyvin ja tänään olemme nauttineet mukavasta päivästä mummilassa sekä Savonlinnan torilla. Lapset ovat nauttineet serkkujen seurasta, sitä on ollut ihana katsoa. Lisäksi ollaan syöty perinteiset muikut Kalastajan kojulla, vedetty pehmikset Lippakioskilla ja nautittu ukin gourmet-kokkailusta. Nälkä ei täällä pääse yllättämään!
Ihottumakin on hälvennyt ja vatsa rauhoittunut. Johtuikohan ihottuma auringosta ja vatsaoireet matkajännityksestä?
Ihanaa on olla oman perheen kanssa, katsoa, miten lapset iloitsevat roadtripistä ja kiireettömästä yhdessäolosta läheisten kanssa. Näitä serkkuja nimittäin nähdään harvoin, veljeni perhe tulee Norjasta asti.
Syy verraten pitkään blogihiljaisuuteen on siis se, että sosiaalinen elämäni on vilkastunut huomattavasti nyt, kun lupa liikkua massojen joukossa on saatu ja kun mieskin on lomalla. Olemme käyneet kyläilemässä ja konsertissakin, taisi olla ensimmäinen konsertti yli vuoteen - ja niinhän se muuten olikin! Eino Leinon päivänä käytiin Taaborilla kuuntelemassa Open Voicea ja Eija Ahvoa, jotka esittivät Etsijä-teoksen eli Hietasen ja Wesslinin säveltämiä tuttuja lauluja Leinon teksteihin Merzi Rajalan huikeina sovituksina. Nautittiin kyllä koko rahalla ja siitä sai yhteinen loma hyvän startin.
Tähdätään siihen, että tätä lomaa tarvitsisi kenenkään meidän perheestä viettää sairaalassa. Viimeisen puolentoista vuoden aikana joko minä tai esikko olemme vuorotellen olleet sairaalassa ja miehen lomat on menneet sukkuloidessa sairaalan ja kodin välillä. Nyt jotain muuta!
Ja elämänmakuista, välillä vähän surullisen haikeaakin kesäelämää täällä vietetään tällä hetkellä! Mummi on heikossa kunnossa, mutta siitä enemmän toisella kertaa. Köllötellään mummilan vintillä ja kuunnellaan heinäsirkkojen siritystä. Tähyillään, näkyisikö pellolla kettuja tai karhuemoa poikasensa kanssa!
Kommentit
Lähetä kommentti