Tänään on tasan 6 kuukautta allosiirrosta! Tekisi mieleni vähän hehkuttaa, vaikka alkutaipaleella ollaan vielä. Silti, uusista soluista on tullut jo omia solujani ja hyvin on mennyt tähän asti!
Samalla on vierähtänyt vuosi autologisestakin kantasolusiirrosta. Viime vuonna tähän aikaan olin eristyksissä saatuani omat kantasoluni takaisin. Kirjoitin tuosta kokemuksesta mm. täällä ja täällä.
Maanantainahan se tämänhetkinen totuus taas selviää lääkärin vastaanotolla. Olo on muuten hyvä, jopa vahvistunut, mutta alasekäkipuja on jonkun verran juuri siellä luustomuutosalueella, missä syöpä alunperin teki tuhojaan. Väistämättäkin käy mielessä, että onko tämä sitä samaa. Toivottavasti se johtuu vain entistä intensiivisimmistä joogatrreeneistä. Tai siitä, että olen salaa vähän juossut. Siis tosi vähän, ihan vain pari sataa metriä kerrallaan. No, ensi viikollahan tilanne selviää, kävin nimittäin eilen koko kehon TT-kuvauksissa.
Pitkä lista kysymyksiä on taas kirjattu lääkäriä varten:
- Kilpirauhasarvot (niitä seurataan nyt ensimmäistä kertaa, kun tuota kaulan aluetta on sädehoidettu)
- Rokotuksista mahdollisesti seuraavat reaktiot eli päteekö 38 asteen kuumeraja, vaikka todennäköinen syy olisi rokotuksessa
- TT-kuvien tulokset ja saisinko kyseiset kuvat itselleni (jos vaikka myöhemmin haluaisin keskustella fysiatrin tai ortopedin kanssa siitä, että voiko näillä luustoon jääneillä vaurioilla vielä juosta tai kantaa rinkkaa)
- Missä vaiheessa voi nukkua teltassa tai matkustaa Norjaan?
- Ihon mahdollinen käänteishyljintä
- Ja tietysti kaikki syöpäarvot ja vastustuskykyasiat
- Voinko nyt ihan varmasti mennä töihin? Kestääkö vastustuskyky?
Juhlittiin tätä päivää käymällä miehen kanssa pienellä retkellä Nuuksion Kansallispuiston vähemmän kuljetulla alueella eli lähdettiin Saarijärveltä ja kierrettiin mm. Iso-Majaslampi (kuvassa ylhäällä). Sää oli sateinen eli juuri sopiva meille! Onneksi helteet vähän hellittivät, pikkuinen sade helpotti hapen kulkua ja viilensi mukavasti - ja ukkoset alkoivat vasta kotiin päästyämme!
Se, että olo on kohentunut, jaksan tehdä kotijoogaa ja pystyn kävelemään jo 5-6km lenkin suhteellisen vaivattomasti vaativassakin maastossa, ei ole itsestäänselvyys. Silloin alussa, kun sain diagnoosin ja luustokivut olivat pahimmillaan, ja kun kriittisimpiä alueita sädehoidettiin, pelkäsin tosissani halvaantumista. Eikä se pelko ollut ihan aiheeton. Vauriot kaularangassa, lannerangassa ja lonkassa voisivat hoitamattomina johtaa rangan luhistumiseen.
Toivon todella, että ensi viikolla TT-kuvista näkyisi noiden alueiden vahvistumista, vaikka tavallaan jo omasta kropastani sen tunnenkin. Vaikea on kuitenkin tämän koko kokemuksen jälkeen luottaa oman kropan tuntemuksiin - enhän alunperinkään voinut uskoa, että mitään näin vakavaa pitkään piinanneen selkäkivun takana voisi olla. Vähän kulumaa tai SI-nivelen ongelma sen piti olla eikä mikään verisyöpä...
Olen alkanut tehdä jo vähän töitä, lähinnä suunnittelua ja kirjoittamista, sellaista kevyttä orientoitumista. Mun työhön ei oikein voi hypätä 1,5 vuoden poissaolon jälkeen ihan tuosta vain. Olen nähnyt myös joitakin sekavia työunia. Alitajunta ilmeisesti valmistautuu tulevaan. Viime yönä olin ensimmäistä päivää tositoimissa, kun yhtäkkiä huomasin, ettei minulla ole edes avaimia koko taloon erilaisista nettitunnuksista puhumattakaan. Onneksi se oli vain unta ja vielä on vähän kesälomaa jäljellä!
Kommentit
Lähetä kommentti