Siirry pääsisältöön

Puolen vuoden kontrolli lähestyy



Tänään on tasan 6 kuukautta allosiirrosta! Tekisi mieleni vähän hehkuttaa, vaikka alkutaipaleella ollaan vielä. Silti, uusista soluista on tullut jo omia solujani ja hyvin on mennyt tähän asti!

Samalla on vierähtänyt vuosi autologisestakin kantasolusiirrosta. Viime vuonna tähän aikaan olin eristyksissä saatuani omat kantasoluni takaisin. Kirjoitin tuosta kokemuksesta mm. täällä ja täällä.

Maanantainahan se tämänhetkinen totuus taas selviää lääkärin vastaanotolla. Olo on muuten hyvä, jopa vahvistunut, mutta alasekäkipuja on jonkun verran juuri siellä luustomuutosalueella, missä syöpä alunperin teki tuhojaan. Väistämättäkin käy mielessä, että onko tämä sitä samaa. Toivottavasti se johtuu vain entistä intensiivisimmistä joogatrreeneistä. Tai siitä, että olen salaa vähän juossut. Siis tosi vähän, ihan vain pari sataa metriä kerrallaan. No, ensi viikollahan tilanne selviää, kävin nimittäin eilen koko kehon TT-kuvauksissa.

Pitkä lista kysymyksiä on taas kirjattu lääkäriä varten:

  • Kilpirauhasarvot (niitä seurataan nyt ensimmäistä kertaa, kun tuota kaulan aluetta on sädehoidettu)
  • Rokotuksista mahdollisesti seuraavat reaktiot eli päteekö 38 asteen kuumeraja, vaikka todennäköinen syy olisi rokotuksessa
  • TT-kuvien tulokset ja saisinko kyseiset kuvat itselleni (jos vaikka myöhemmin haluaisin keskustella fysiatrin tai ortopedin kanssa siitä, että voiko näillä luustoon jääneillä vaurioilla vielä juosta tai kantaa rinkkaa)
  • Missä vaiheessa voi nukkua teltassa tai matkustaa Norjaan?
  • Ihon mahdollinen käänteishyljintä
  • Ja tietysti kaikki syöpäarvot ja vastustuskykyasiat
  • Voinko nyt ihan varmasti mennä töihin? Kestääkö vastustuskyky?


Juhlittiin tätä päivää käymällä miehen kanssa pienellä retkellä Nuuksion Kansallispuiston vähemmän kuljetulla alueella eli lähdettiin Saarijärveltä ja kierrettiin mm. Iso-Majaslampi (kuvassa ylhäällä). Sää oli sateinen eli juuri sopiva meille! Onneksi helteet vähän hellittivät, pikkuinen sade helpotti hapen kulkua ja viilensi mukavasti - ja ukkoset alkoivat vasta kotiin päästyämme!



Se, että olo on kohentunut, jaksan tehdä kotijoogaa ja pystyn kävelemään jo 5-6km lenkin suhteellisen vaivattomasti vaativassakin maastossa, ei ole itsestäänselvyys. Silloin alussa, kun sain diagnoosin ja luustokivut olivat pahimmillaan, ja kun kriittisimpiä alueita sädehoidettiin, pelkäsin tosissani halvaantumista. Eikä se pelko ollut ihan aiheeton. Vauriot kaularangassa, lannerangassa ja lonkassa voisivat hoitamattomina johtaa rangan luhistumiseen.

Toivon todella, että ensi viikolla TT-kuvista näkyisi noiden alueiden vahvistumista, vaikka tavallaan jo omasta kropastani sen tunnenkin. Vaikea on kuitenkin tämän koko kokemuksen jälkeen luottaa oman kropan tuntemuksiin - enhän alunperinkään voinut uskoa, että mitään näin vakavaa pitkään piinanneen selkäkivun takana voisi olla. Vähän kulumaa tai SI-nivelen ongelma sen piti olla eikä mikään verisyöpä...

Olen alkanut tehdä jo vähän töitä, lähinnä suunnittelua ja kirjoittamista, sellaista kevyttä orientoitumista. Mun työhön ei oikein voi hypätä 1,5 vuoden poissaolon jälkeen ihan tuosta vain. Olen nähnyt myös joitakin sekavia työunia. Alitajunta ilmeisesti valmistautuu tulevaan. Viime yönä olin ensimmäistä päivää tositoimissa, kun yhtäkkiä huomasin, ettei minulla ole edes avaimia koko taloon erilaisista nettitunnuksista puhumattakaan. Onneksi se oli vain unta ja vielä on vähän kesälomaa jäljellä!



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä ...
4 kommenttia
Lue lisää

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta...
1 kommentti
Lue lisää

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu...
7 kommenttia
Lue lisää