Laulava aurinko erämaassa

Rakastan tuota yllä olevaa kuvaa! Meri, vuoret, kesä ja lapset. Kuvaan kiteytyy kesän hienoimpia hetkiä ja fiiliksiä, kun kolme serkusta heiluu rantakivillä ja etsii rapuja rannalla. Ja siihen kiteytyy myös paljon muuta: vapauden tunnetta ja elossaolon ihanuutta. Se symboloi terveyttä ja syövätöntä elämää. Kesä oli ihana. Mun Summer Bucket List 2019 piti sisällään matkustelua ja paljon muutakin. Mikä kaikki toteutui? Halusin: tavata ystäviä -  kaikkia en ehtinyt, mutta onneksi monia! käydä ainakin yhdessä uudessa kansallispuistossa -  käytiin Koloveden sekä Kurjenrahkan kansallispuistoissa tehdä tyttären kanssa äiti-tytär reissu Tallinnaan -  toteutui, ihana ja tärkeä reissu käydä ystävän kanssa pienellä reissulla -  toteutui, kävin hyvän ystävän kanssa Tallinnassa eli tein yhteensä kaksi Tallinnan reissua tänä kesänä tehdä koko perheen lomamatkan - Kyllä! Kävimme Norjan Stavangerissa veljen perheen luona (tämän postauksen kuva ovat tuolta reissul...

Hengissä ollaan! Vaikka hiljaista on täällä blogin saralla ollutkin, niin tosielämässä olen viipottanut pää kolmantena jalkana. Töissä, lasten harrastuksissa, tavannut kavereita ja kaikkea sellaista ihan mukavaa. Olen elänyt ja nauttinut, nauttinut tästä elämästä! Palannut ihmisten ilmoille ihan kunnolla ja kokenut voimakkaita elämyksiä erilaisten kohtaamisten ja musiikin kautta. Viime viikonloppuna olin vanhassa kotikaupungissani vanhan lukioni 40-vuotisjuhlassa ja tapasin paljon tuttuja menneiltä vuosilta. Ilta oli todella tunteikas, monella tasolla, ja musiikki oli vahva yhdistävä tekijä koko illassa. En tiedä tuliko kenenkään kanssa puhuttua mitään niin sanotusti järkevää , mutta ei kai se haittaa? Ainakin minulle tärkeintä oli sellainen helppo yhdessäolo ja hengittäminen ja hengailu samassa paikassa. Katseellakin voi kohdata ja hymystä tunnistaa hengenheimolaisen. On aika vapauttavaa vaan olla, ja muistaa itsensä ja keskustelukaverikin sellaisena kuin silloin joskus. ...

Hei, sä näytät tosi hyvinvoivalta ja terveeltä! Sellaisia kommentteja olen saanut kuulla viime aikoina ja kivahan se on tietysti kuulla. Vaikka välillä käykin mielessä, että miltä minun pitäisi näyttää? Ehkä kuitenkin vähän vielä sairaalta ja kärsivältä tai vähintäänkin riutuneelta? Oma olo on kyllä melkoisen hyvä, vaikka koenkin vanhentuneeni runsaasti sekä koko taudin, stressin, lääkkeiden että vaihdevuosien seurauksena. Kortisoni on vienyt lihakset ja pumpannut kehoon nestettä ja aiheuttaen kaikenlaista turvotusta välillä, käänteishyljinnän estolääke lisää karvan kasvua kasvoissa ja käsivarsissa. Kaikki tuntuu muutenkin valuvan alaspäin. Viime perjantaina  Vain elämää -ohjelmaa katsoessani tajusin yhtäkkiä, että hiukseni ovat samaa mallia Pepe Willbergin kanssa, paitsi tummemmat. Ja lauantaina lasten hirnuessa Putouksen Yleis-Sirpalle, löysin saman "leikkauksen" kyseisen hahmon päästä! Ja muuta sellaista pientä, mistä minun ei todellakaan kannattaisi vali...

Järven pinta lämpimänä kesäyönä, vedestä nouseva usva, takana jo nouseva aurinko. Oma öinen hetki. Kurkistin laiturilta veteen ja alimmalla portaalla köllötteli ahven. Se tuijotti minua, eikä sillä ollut kiire mihinkään. Olisin viipynyt siinä kauemminkin, mutta itikat ja paarmat pitivät niin hirveää meteliä, etten tohtinut. Perheemme reissuviikko jatkui viikonlopuksi sukulaisten mökille. Mieletön lämpöaalto iski juuri parahiksi. Lapset ilakoivat vedessä koko päivän ja minäkin heitin pari vuotta päällä roikkuneen talviturkin. Tiedättehän - luonnon vesissä saa uida, sen sijaan uimahallissa ei siirron jälkeen ainakaan vuoteen. Ihan mieletön fiilis! Kävin vielä perjantaina ennen lähtöä Meikussa labrassa sekä näyttämässä naamaani (kirjaimellisesti) hematologille. Ja kyllähän se lievältä ihon käänteishyljinnältä vaikuttaa, tämä viikon roikkunut punoitus kasvoillani. Se on kuitenkin sen verran hentoa ja epäselvää, että katsellaan vielä. Hydrokortisonivoide vaikuttaa sitä jollakin ...

Söin eilen mansikkakakkua, jossa oli mansikoita joita ei oltu pesty. Sain asiasta vallan paniikin aikaiseksi enkä kyennyt nukkumaan sinä yönä. Koko ajan odotin mitä tapahtuu, tapahtuuko mitään. Päässäni pyöri tuttu kehä mullasta: homeet - sienet - itiöt = infektio, nekroosi, kuolema.  Olemme perheen kanssa ensimmäistä kertaa reissussa allosiirron jälkeen eli ensimmäistä kertaa koko tänä vuonna. Itä-Suomi tournee on tähän mennessä käsittänyt lounaan Kotkassa, ex tempore pysähdyksen Virolahden Bunkkerimuseossa, nostalgiavierailun synnyinseudullani Simpeleellä, ihmettelyä Parikkalan patsaspuistossa ja nyt olemme päätyneet Savonlinnaan mummilaan. Reissaaminen on stressaavaa! Kotona on turvallista. Itse valmistetusta ruoasta tietää, miten se on käsitelty. Kaiken lisäksi reissun ensimmäisenä päivänä näytti siltä, kuin käänteishyljintä olisi taas palannut iholleni, samanlaista laikukasta punoitusta. Ja vatsakin meni sekaisin, ehkä siitä mansikasta. Mielenrauhan saavuttaa...

Siinä se seisoo. Harmaassa marraskuisessa säässä, keskellä virran pyörteitä. Vanhan kotikaupunkini maamerkki, kulttuuriareena ja entinen kesätyöpaikkani Olavinlinna. Lukioaikoina siellä vietettiin hyvät bileet. Ei niistä nyt sen enempää. Näitä lukiomuistoja on nyt pompsahdellut mieleen, kun Savonlinnan Taidelukio juhli lauantaina 50-vuotista olemassaoloaan. Lukiokaverit ovat innostuneet laittamaan skannaamaan vanhoja kuvia Facebook-ryhmiin ja ne ovat nostaneet pintaan monenlaisia tuntoja. Olisin niin kovasti halunnut päästä näihin juhliin! Kyselin lääkäriltä toiveikkaana mahdollisuuksista mennä, mutta kun ne massatapahtumat ovat infektioriski ja influenssakausi alkamassa, niin ei tullut vihreätä valoa. Siirtyisi muuten tuo kantasolusiirron aikataulu tai pahimmassa tapauksessa peruuntuisi. Ja aina siellä joku yskii, röhii ja halailee. Enkä olisi pystynyt välttelemään, en olisi kehdannut selitellä. Jätin siis menemättä, mutta antauduin muisteluille ja pääsin käymään koululla...

Aurinko paistaa, syksyn kauneimmat ilmat käsillä, mutta minä vaan poden edelleen flunssaa, joten suunnittelemani Torronsuon kansallispuiston retki siirtyy ja sen sijaan jatkan fiilistelyä täällä kotona viime viikon Hämeenlinnan reissun kuvia katsellen. Evon retkeilypäivän jälkeen yövyimme miehen kanssa Hämeenlinnassa ja vaikka mies joutuu työreissuillaan toisinaan hotelleissa yöpymään eikä se hänelle niin siksi maistu, niin minulle tämä oli ihan juhlaa! Aika vähänhän tässä on missään tänä vuonna käyty ja kotona toistuvat päivästä päivään samat liiankin tutut hommat ( pyykkää-pese-siivoa-tiskaa-laita-ruokaa ) joita lienen toistanut jo sellaisia määriä, että pitäisi olla jo mestari niissä. Ainakin jonkin tutkimuksen mukaan yli 10 000 tuntia täytyy harjoitella lajia kuin lajia tullakseen siinä todella hyväksi. Nautimme hotellilla hyvän illallisen ja siemailimme tietenkin punaviiniä, mutta kuten arvata saattaa, uni maittoi melkoisen nopeasti. Aamulla nautiskelimme hotellin katta...

Teimme perheen kanssa pienen reissun Itä-Suomeen. Irtiotto syöpäarjesta teki todella hyvää! Suuntasimme aluksi Joensuuhun ja olimme siellä yön hotellissa, mikä lasten mielestä oli tietenkin ihan parasta. Aivan lähituntumassa oli pari kivaa leikkipuistoa ja (minua) kiinnostava käsityökortteli sekä kivoja kahviloita, Surakan aitta ym. Harmi vaan, että kaikki kutsuvat terassit ammottivat tyhjinä, kun tämän kesän vallitseva sää, eli kylmä, tuulinen ja sateinen, näytti taas "parhaat" puolensa. Joensuusta suuntasimme mummilaan Savonlinnaan. Olin suunnitellut tekeväni Tanhuvaaran alueella tavallista pidemmän kävelylenkin (tutkin etukäteen kaikki eripituiset ulkoilureitit), mutta siellä tehdyt karhuhavainnot saivat empimään. Tyydyin sitten lyhyempään kävelyyn, kun mies lähti henkivartijaksi. Melkein toivoin, että olisimme nähneet karhun, sillä tavalla kaukaa ja turvallisesti, olisihan se ollut säväyttävä kokemus!  Lapset viihtyvät mu...

Tänään aurinko, musiikki ja ystävyys kutsui minut Tampereelle! Siellä on nimittäin tällä viikolla ollut käynnissä Tampereen Sävel , kuorofestivaali. Alun perin minun piti olla siellä mukana laulamassa laulusiskojeni kanssa, mutta hoitojen ja sairaalajaksojen takia olen missannut niin monta tärkeää harjoitusta, että totesin kuulijan roolin olevan nyt parempi. Ja tämäkin tuli mahdolliseksi vähän ex tempore, kun hoitosyklin alkaminen siirtyikin yllättäen - lääkäriltäkin irtosi lupa vasta eilen. Nappasin matkalle mukaan yhden parhaimmista ystävistäni. Aamutuimaan suuntasimme matkaan motaria pitkin kuin Thelma ja Louise ikään. Tampere-talon portilla meitä oli vastassa Muumi ja tunsimme olomme tervetulleiksi. Kehtaankohan edes tunnustaa... Olin tänään ensimmäistä kertaa näillä festareilla! Nyt ihmettelen, miksi ei ole aiemmin tullut lähdettyä. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Kieltämättä mielessä kävi sekin vaihtoehto, että tämä jää tämän kesän ainoaksi festarikokem...

Kolmas hoitojakso takana ja taukoviikko lääkkeistä menossa. Olo on ollut tällä kierroksella väsyneempi kuin aiemmilla, mutta sen verran hyvä kuitenkin, että pääsimme käymään pikavisiitillä mummilassa Itä-Suomessa. Kysyin varmuuden vuoksi ennen lähtöä hematologiselta sairaanhoitajalta, neuvoja, että mitä jos sairastun vieraalla paikkakunnalla? Ja vakuutin kiireesti, että mitään oireita ei kyllä ole. Samat ohjeet kuulemma kuin kotipaikkakunnallakin: jos kuume nousee yli 38 asteen, menen suoraan päivystykseen ja siitä ohjaavat sitten eteenpäin.  Matkaan päästiin ja kaikki meni hyvin. Rankinta oli autossa istuminen. Nyt kun kortisoni on tauolla, muistuu mieleen myös sen hyvä puoli: kivut pysyvät kuurin aikana poissa. Ja nyt ne välillä muistuttelevat itsestään, etenkin pitkään istuessa. Lasten mummila on minun entinen mummolani. Keltainen rintamamiestalo keskellä metsää, samanlaisia Suomi on pullollaan. On tilaa juosta ja leikkiä! Kesäisin piha vilisee sisiliskoja, n...