Siirry pääsisältöön

Pieni irtiotto Tampereella




Tänään aurinko, musiikki ja ystävyys kutsui minut Tampereelle! Siellä on nimittäin tällä viikolla ollut käynnissä Tampereen Sävel, kuorofestivaali.

Alun perin minun piti olla siellä mukana laulamassa laulusiskojeni kanssa, mutta hoitojen ja sairaalajaksojen takia olen missannut niin monta tärkeää harjoitusta, että totesin kuulijan roolin olevan nyt parempi. Ja tämäkin tuli mahdolliseksi vähän ex tempore, kun hoitosyklin alkaminen siirtyikin yllättäen - lääkäriltäkin irtosi lupa vasta eilen.

Nappasin matkalle mukaan yhden parhaimmista ystävistäni. Aamutuimaan suuntasimme matkaan motaria pitkin kuin Thelma ja Louise ikään. Tampere-talon portilla meitä oli vastassa Muumi ja tunsimme olomme tervetulleiksi.




Kehtaankohan edes tunnustaa... Olin tänään ensimmäistä kertaa näillä festareilla! Nyt ihmettelen, miksi ei ole aiemmin tullut lähdettyä. Mutta parempi myöhään kuin ei silloinkaan. Kieltämättä mielessä kävi sekin vaihtoehto, että tämä jää tämän kesän ainoaksi festarikokemukseksi. Ehkä jopa viimeiseksi irtiotoksi ennen eristystä, joten mahdollisuus oli ehdottomasti hyödynnettävä!


Partita


Open Voice




Kuorokatselmuksessa Tampere-talon päälavalla kuorot vaihtuivat 15 minuutin välein ja myös yleisö sai silloin tulla saliin tai lähteä salista. Aamupäivällä oli mukava istua viileässä salissa ja kuunnella sekä katsella erilaisia kokoonpanoja. Jokaisella kuorolla oli erilainen ohjelmistonsa ja oma soundinsa. Oli klassisempia kuoroja, sekakuoroja, naiskuoroja, maailmanmusiikkia, moderneja sointeja, suomalaista musiikkia.

Jos jollakulla on kuorolauusta vielä sellainen vakava ja pönöttävä käsitys, niin voin kertoa, että sen tyyppinen kuorolaulu on kyllä aika lailla menneisyyttä! Kuorokatselmuksessa huomasi selvästi, että esityksissä on usein mukana dramatisointia, liikettä, tarinankerrontaa. Laulamisen ilo saa näkyä ja kuulua!

Iltapäivällä Tampere-talon aulatiloissa oli yhteislaulua kuorotyyliin Mari Kätkän johdolla ja sen jälkeen siellä avautui myös rento Kuorotori, jossa osa kuoroista esiintyi vielä uudestaan.


Open Voice Kuorotorilla


Kaiken kaikkiaan tunnelma oli todella mukava! Tapasin päivän aikana paljon tuttuja, nautin hyvästä musiikista, jonkun muun tekemästä ruoasta ja ystävien seurasta sekä puistossa oleilusta ja auringosta! Olihan se myös eräänlainen sosiaalinen shokki viime aikoina rauhalliseen eloon tottuneelle, kun yhtäkkiä ympärillä on ihmisiä ja ääniä, kihinää ja kuhinaa, mutta riittääpä tässä mietiskeltävää ja maisteltavaa huomenna jatkuvalle sytostaattisyklille!








Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä ...

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu...

Hämäryyksiä labratesteissä

                                Pari vuotta on ehtinyt vierähtää edellisistä kuulumisista. Tapahtumia syöpäsaralla on ollut sinä aikana ilahduttavan vähän: kontrollilabrat puolen vuoden välein ja hematologin tapaaminen kahden vuoden välein. Juuri ennen vuoden vaihdetta oli vuorossa tämä hematologin tapaaminen ja tällä kertaa labratesteissä oli jotakin hämärää. Ensimmäinen hämärä juttu labroissa oli se, että sieltä oli unohdettu tehdä tarkemmat immunofiksaatioselvitykset eli kevytketjuarvot, jotka ovat myelooman seurannan kanssa olennainen asia. Toinen hämäryys oli se, että vuorokausivirtsan tuloksessa oli jotakin hämäryyttä gamma-alueella, mutta siitäkään ei ollut tehty tarkempia selvityksiä. Uusiin labratesteihin oli siis suunnattava ja pissa uudelleen kerättävä. Ja hematologin kirjettä tuloksista rauhallisesti odotettava. Ehdin jo käväistä uusissa verikokeissa ja kevytketju-tulokset sieltä s...