Siirry pääsisältöön

Loma loppuu, hoidot jatkuu

Ensin flunssa, sitten vatsatauti. Nyt onneksi voiton puolella. Toivon todellakin, ettei sanonta ei kahta ilman kolmatta tässä kohtaa pidä paikkaansa!

Lomailun aika alkaa olla ohi, hematologi soitti eilen. Olisi tyrkännyt jo tälle viikolle alkamaan varmuuden vuoksi yhden hoitokiepin (sytostaatti-kortisoni-solumyrkkypistos), mutta vatsataudin takia elimistö saa vielä toipua ja otetaan vaan yhdet labranäytteet. 

Sytostaattia ei siis voi antaa, jos esim. crp-koholla ja elimistö tulehdustilassa, koska silloin ei riitä valkosoluja ylläpitämään puolustustoimintaa. Jos labroissa kaikki kunnossa, niin ensi viikolla taas mennään. Voin rehellisesti sanoa, että tätä en odota innolla! Kanyylit ja sytostaattitärinä, uuh. Kortisoniturvotus, uuh. Kortisoniraivo, uuh ja uuh. Kortisoniunettomuus, uuh, uuh, ja uuh.

En saanut vieläkään tietää varsinaista kantasolusiirron päivämäärää. Melfalaanin (kantiksessa käytettävä sytostaatti, joka on eri kuin näissä aiemmissa tiputuksissa) saatavuudessa on ollut ongelmia, mutta olen kuulemma ensimmäisenä jonossa. Vahva veikkaus heinäkuun puolesta. Lasten ja miehen lomien kannaltahan se on optimaalinen ajankohta, melkein kuin joku olisi suunnitellutkin sen näin!

Lukuunottamatta noita edellä mainittuja tauteja, olo on ollut oikein hyvä tämän hoitotauon aikana. Mutta nyt, kun  edellisestä sytostaatista on kulunut kohta 6 viikkoa, alkaa tietysti kuulostella kehoa eri tavalla. Mitä tämä tai tuo kolotus selässä nyt tarkoittaa? Joko se syöpä siellä riehuu?

Jotakin kivaa pitää tähän ennen eristystä kehittää. Lapset lomalla ja juhannuskin tulossa. Metsä-projektiin liittyen retki perheen kanssa Luukkiin retkeilemään ja tietysti grillaamaan. Ensi viikonloppuna ehkä käymään Tampereen Sävelessä. Ja juhannukseksi olisi parikin mahdollisuutta tarjolla - ruoanlaittoa ja ajanviettoa meren äärellä ystävien mökillä vai karaokea ja ruoanlaittoa suvun kanssa? Pitää vaan varmistaa vielä lääkäriltä, että ovatko nämä suunnitelmat ok, vai pitääkö jotakin erityistä ottaa huomioon. Tunnen itseni ihan lupaa kyseleväksi teiniksi!



@Pixabay


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä ...

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu...

Hämäryyksiä labratesteissä

                                Pari vuotta on ehtinyt vierähtää edellisistä kuulumisista. Tapahtumia syöpäsaralla on ollut sinä aikana ilahduttavan vähän: kontrollilabrat puolen vuoden välein ja hematologin tapaaminen kahden vuoden välein. Juuri ennen vuoden vaihdetta oli vuorossa tämä hematologin tapaaminen ja tällä kertaa labratesteissä oli jotakin hämärää. Ensimmäinen hämärä juttu labroissa oli se, että sieltä oli unohdettu tehdä tarkemmat immunofiksaatioselvitykset eli kevytketjuarvot, jotka ovat myelooman seurannan kanssa olennainen asia. Toinen hämäryys oli se, että vuorokausivirtsan tuloksessa oli jotakin hämäryyttä gamma-alueella, mutta siitäkään ei ollut tehty tarkempia selvityksiä. Uusiin labratesteihin oli siis suunnattava ja pissa uudelleen kerättävä. Ja hematologin kirjettä tuloksista rauhallisesti odotettava. Ehdin jo käväistä uusissa verikokeissa ja kevytketju-tulokset sieltä s...