Tänään "pääsin" taas takaisin sytostaattijengiin. Johan sitä lomaa kestikin. Ehdin melkein unohtaa tämän kortisoni-sytostaatti- cocktailin tuoman zombimaisen olon.
Päiväsairaalassa vietettiin siis aamupäivä. Ensin oli lääkärin vastaanotto, jossa syynättiin olenko varmasti hoitokuntoinen. Kuunneltiin sydänäänet, keuhkot, mitattiin verenpaine ja kuume. Käytiin myös viimeviikkoiset labratulokset läpi. Tulokset olivat erittäin hyvät, syöpäarvot ovat normaaleissa lukemissa ja hemoglobiinikin paras ikinä: 130! Muutenkin yleiskunto hyvä, joten hoito voitiin aloittaa.
Tämä hoitokierros tehdään ns. varmuuden vuoksi, kun edellisten hoitojen ja varsinaisen autologisen kantasolusiirron väliin jääkin nyt melfalaanin toimitusvaikeuksien vuoksi niin pitkä aika. Ja kun tämä verisyöpä on kohdallani niin aggressiivista sorttia, on parempi olla antamatta sille yhtään kasvutilaa. Ilman hoitoja se pompsahtaisi sieltä entistä väkevämpänä, ehkä jopa näille lääkkeille vastustuskykyisenä. Kantasolusiirto (niin tämä autologinen että myöhemmin luovuttajan kantasoluilla tehtävä allogeeninenkin) tehoaa nimittäin sitä paremmin, mitä täydellisemmin syöpäsolut saadaan elimistöstä nitistettyä.
Tästä eteenpäin on nyt taas tarkemmin välteltävä infektioita. Sairaita ei saa tapailla ja julkisia sisätiloja vältettävä, esimerkiksi teatteriin ja vastaaviin yleisöpaikkoihin on kielto voimassa suoraan 6kk. Kääk!
Sytostaateista seuraa matalasoluvaihe, jolloin on alttiimpi poimimaan kaikki mahdolliset pöpöt. Ja olisi todella kurjaa, jos se kantasolusiirto sitten siirtyisi hamaan tulevaisuuteen. Se pitkittäisi tätä prosessia ja kun asiat pitkittyvät, ne myös mutkistuvat. Niin syöpähoidoissakin: tämä syöpä itsessään kuten myös nämä lääkkeet, jotka eivät ole kevyimmästä päästä, voivat aiheuttaa vaurioita sisäelimiin jne. Mitä pikimmin tuo kantis siis saadaan tehtyä, sitä parempi.
Kyselin varovasti noista juhannuksen suunnitelmista ja haaveilin myös pääseväni bluesfestareille vielä ennen sairaalajaksoa. No, suositus on pysytellä tässä omassa eliöympäristössä, joten mökkivierailut pitää jättää väliin, sen sijaan ulkoilmatapahtumat ovat ok eli jotain kivaa! Kunhan säät suosisivat sitten...
Kävin eilen pitkän metsälenkin, vähän niin kuin varastoon. Oli ihana ilma ja nautin ihan suunnattomasti tuoksuista, äänistä ja maisemista. Ensimmäistä kertaa tänä kesänä kuulin käen kukuntaa ja se käki pitikin oikean konsertin! Jos kansanperinteeseen on uskominen, saan reilusti lisää elon vuosia!
Hienoa että jaksat ulkoilla! Siellä eristyssellissä liikkuminen on rajallista. Mahtavaa että mielialasi kuulostaa pirteältä. Voimia ja lykkyä!
VastaaPoistaKiitos Heikki! Olo on positiivinen ja luottavainen, pitkä hoitotauko teki hyvää. Tiedän noista aiemmista hoitosykleistä, että joku lääke, ehkä kortisoni, vaikuttaa mielialaan, ja olen siihen valmistautunut ajatuksella "this too shall pass". On kyllä vaikea käsittää sitä, että edes ikkunaa ei saa eristyksissä avata! En usko, että etukäteen voisin edes kuvitella, miten siihen reagoin, mutta sen näkee sitten.
Poista