Esityksen on ohjannut Eija Ahvo ja käsikirjoituksesta vastaa Kartanoteatterin käsikirjoittajat yhdessä Marja Kaarina Mykkäsen ja Eija Ahvon kanssa. Tarina kertoo neljästä naisesta, ystävyksestä, joiden elämät nivoutuvat tiiviisti yhteen Eerikin ja Navalan kartanoiden sekä koko Suomen historian tapahtumiin.
Oli ihanaa katsoa, miten paljon porukkaa esityksessä oli mukana ja miten eri ikäisiä! Lapsia ja nuoria oli iso ryhmä, samoin aikuisia sekä eläkeläisiäkin. Mahtaa olla hieno kokemus koululaisille olla mukana tällaisessa tiiviissä kesäproggiksessa, jossa pääsee tekemään, laulamaan, tanssimaan ja osallistumaan kukin tavallaan ammattilaisten ohjauksessa. Katsomoon aisti tekemisen ilon ja eläytymisen ja mielestäni koko homma toimi todella hyvin. Sai nauraa ja herkistyäkin. Nautin joka hetkestä!
Musiikkia oli paljon ja yleisö sai osallistua laulamalla. Meillä oli jopa omat vihkoset, joissa oli laulun sanat. Tuttuja, vähän vanhempia lauluja kuten Kalliolle kukkulalle, Satumaa, Nälkämaan laulu, Arvon mekin ansaitsemme jne.
Kaiken kaikkiaan musiikki ja ajankohtaiset radioselostukset (mm. vuoden 1952 Olympialaisista) kuljettivat tarinaa kiinnostavasti. Muutama erityisen hieno musiikkiesitys jäi myös mieleen.
Esityspaikka ansaitsee ehdottomasti erityismaininnan! Haapajärven rannalla sijaitsee epäilemättä yksi Suomen kauneimmista kesäteatteriareenoista, ehkäpä kaunein!
Olipa ihana ilta, jäi todella hyvä mieli! Kun kerran ulkoilmajutut ovat nyt minulle sallittuja (tulkitsen: suositeltuja) ja hematologin mukaan tavalliset teatterit ja muut julkiset sisätapahtumat kiellettyjä 6kk kantasolusiirron jälkeen, niin aion todellakin yrittää ehtiä mahdollisimman paljon tämän tyyppisiä nautintoja tässä ennen kolmen viikon päästä alkavaa eristystä!
Suomen neidot esitykset pyörivät aina 6.7 asti. Voin todellakin suositella!
Kommentit
Lähetä kommentti