Siirry pääsisältöön

Sokerisota

Pääsisin niin paljon helpommalla, jos vain söisin kaikkea epäterveellistä! Pullaa, jätskii, karkkii, pitsaa, makkaraa, eineksiä... Mutta itsepäisesti pidän kiinni siitä ajatuksesta, että haluan terveyttä ja vastustuskykyä nimenomaan ruoasta enkä purkista, purkki-antioksidantti kun on viime aikaisissa tutkimuksissa osoittautunut polttoaineeksi syövälle.

Tämä AVA-ruokavalio (alhaisen vastustukyvyn ajan dieetti) on silti käynyt vähän raskaaksi. Tekee hurjasti mieli freesiä salaattia. Haluaisin napsia marjoja tuosta vaan tai ottaa välipalaksi kourallisen pähkinöitä. Vaan ei. Kaikki on kypsennettävä ensin. Pähkinät ja siemenetkin. Homeiden ja sienten takia.

Kapinamielen ilmaannuttua kävin lukemassa lisää noista sienistä ja itiöistä. Että miksi niiden kanssa nyt pitää olla muka niin tarkkana. Ikinä ole mitään tullut...  No sieltä löytyi nekroosia ja kuolemaa, joten jatkan suosiolla kypsentämistä. Eihän ennen ole ollut minulla näitä sytostaattien aiheuttamia "solukuoppiakaan".

Ja se ihana kamala sokeri. Jätin sen, siis käsitellyn valkoisen sokerin, pois päivittäisestä ruokavaliostani. Syön marjoja ja niitä hedelmiä, mitä tämä AVA-ruokavalio sallii. Kerran olen tässä kevään aikana syönyt pullan. Ja Turkin pippureita kannan laukussa sillä tekosyyllä, että minulla on alhainen verenpaine eli jos alkaa vaikka huipata, niin saan sitten vähän kohotusta salmiakista. Niitä menee n. 5 viikossa eli ei hirveästi.

Joskus iskee se hirmuinen makeanhimo. Olen koittanut korvata sitä muilla herkuilla, esimerkiksi mozzarella-palleroilla tai ruisnachoilla, mutta en tiedä, kuinka järkevä vaihtokauppa se on - sokeri vs. suola. Ehkä kuitenkin himpun terveellisempi? Tummaa suklaata, 70-85% olen myös kokeillut. haaveilen kesäisistä suomalaisista marjoista ja herneistä! Voisin elää herneillä ja pensasmustikoilla!

Sokerista on myös hirveästi erilaisia mielipiteitä. Joidenkin mielestä se on suorastaan heroiiniin verrattava huume, toisten mielestä ihan harmiton mielihyvän nostattaja. Mielihyvä on myös tärkeä tekijä vastustuskyvyn kannalta ja ruoka on muutakin kuin polttoainetta, joten en todellakaan ruoski itseäni pienestä herkuttelusta silloin tällöin, varsinkin jos siihen liittyy hyvä seura!

Luin ravintoterapeutti Reijo Laakkosen ja lääkäri Timo Joensuun kirjan Syö hyvin, voi paremmin. Siinä esiteltiin uusinta tutkimustietoa ruoan ja syövän välisestä yhteydesta, ja siinä käytiin läpi erilaisia ruokavalioita sekä niiden vaikutuksia. Kirjan mukaan sokerilla ei ollut todettu olevan selkeää yhteyttä syövän syntyyn ja kehittymiseen - jos siis pysytään kohtuudessa. Ylipainolla sen sijaan on iso merkitys syövän syntyyn.

Syöpä käyttää energianaan glukoosia, jota keho joka tapauksessa tarvitsee ja valmistaa itse ihan tavallisesta ruoastakin. Täysin sokerittomaksi kroppaa ei siis ole mahdollista saada. Tai ohjata sokeria vain niille hyville soluille - se vasta olisikin kätevää!

Fact: Sugar doesn't make cancer grow faster. All cells, including cancer cells, depend on blood sugar (glucose) for energy. But giving more sugar to cancer cells doesn't speed their growth. Likewise, depriving cancer cells of sugar doesn't slow their growth. 
Mayo Clinic: Myths and Facts about cancer

Olen silti skeptinen nimenomaan teollisen sokerin suhteen. Miksi? Koska ainakin joka toinen nainen tietää kokemuksesta sokerilla olevan yhteyden hiivasienen ryöpsähtämiseen elimistössä. Myös moni reumapotilas on saanut avun sokerittomasta ruokavaliosta. Eli jollakin tasolla sokeri lietsoo tulehdustilaa elimistössä ja syöpäkin saa enemmän energiaa tulehduksen riehuessa.

Epäilen myös, että toistaiseksi ei vain ole saatu kerättyä tarpeeksi tutkittua tietoa, faktaa. Kaikkia ravinnon tai sokerin vaikutuksia syöpään ei vielä tiedetä. Asiaa kuitenkin tutkitaan koko ajan ja vasta viime viikolla Hesarissa kirjoitettiin ensimmäisestä tutkimuksesta, joka osoittikin sokerin ja erään keuhkosyöpätyypin välillä olevan yhteyden:

”Liika sokerinsaanti ei ainoastaan johda diabetekseen ja muihin terveysongelmiin, vaan kasaantuva tutkimustieto osoittaa, että jotkut syövät ovat hyvin riippuvaisia sokerista. Haluamme saada tieteellisen selvyyden siihen, voiko syövän kasvuun vaikuttaa ruokavalion muutoksilla”, Kim kertoo 
 HS 28.5.2017 Keuhkosyöpä osoittautui persoksi sokerille - tutkijat haluavat selvittää, voiko syövän kasvuun vaikuttaa ruokavaliolla

Todella mielenkiintoisia tutkimustuloksia! Seuraan luonnollisestikin kaikkea aiheesta kirjoitettua tarkalla silmällä ja toistaiseksi pidän oman sokerin himoni kurissa - varmuuden vuoksi. Kunhan ei tarvitse luopua lasillisesta punaviiniä silloin tällöin, kesäisellä terassilla tai takkatulen ääressä mun miehen kainalossa, niin kaikki hyvin!


@Pixabay




Kommentit

  1. Mä uskon myös siihen että valkaistu sokeri ei takuulla ole hyväksi elimistölle ja jätin sen myös pois kun sain diagnoosin. Suoliston kunto ja siihen liittyvät opukset ovat myös mielenkiintoisia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko ajan tulee aiheesta lisää tutkimustietoa ja se on kyllä tosi mielenkiintoista. Luinkin sun blogista ruokavaliosjutuista ja aika samoja ratoja ajatukset kulkee. :) Oletko lukenut Paula Heinosen kirjallisuutta tai Kaarlo Jaakkolan "Vatsa kuntoon"?

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu