Jo ennen varsinaista diagnoosia minut skannattiin päästä varpaisiin, että saataisiin tietoon koko luuston tilanne. Onko muutoksia ja millaisia muutoksia. Lonkan ja alaselän suurimpien muutoskohtien lisäksi löytyi kaularangasta yksi kriittinen kohta, jossa nikama oli sisältä vaurioittunut ja nämä 3 aluetta pistettiin sädehoidettaviksi Meilahden sädehoitoklinikalle todella nopeasti. Parin päivän päästä jo istuin sädehoitolääkärin kanssa keskustelemassa, sitten kuvasuunnitelmassa ja seuraavana päivänä olinkin jo siinä säteiden alla. Nämä luustomuutokset olivat kova paikka. Se, kun kuulee, että oikeasti mun kehossa on kohtia, jotka voisivat tuosta vain varoittamatta hajota, murentua. Ja pahoissa, kantavissa paikoissa. Olen aina luottanut mun kroppaan, mulla on ollut vahva luusto, mikään ei ole edes nyrjähtänyt. Ja nyt tämmöinen. Pari päivää mietin, uskallanko kääntää päätä tai ajaa autoa. No, se meni onneksi nopeasti ohi. Mutta äärimmäiset kiertoliikkeet ja kantamiset on toistaiseksi...
Valoa ja voimaa etsimässä - tasapainoilua syöpädiagnoosin ja allogeenisen kantasolusiirron jälkeen. Mitä haasteita elämä vielä heittää?