Siirry pääsisältöön

Sädetystä

Jo ennen varsinaista diagnoosia minut skannattiin päästä varpaisiin, että saataisiin tietoon koko luuston tilanne. Onko muutoksia ja millaisia muutoksia.

Lonkan ja alaselän suurimpien muutoskohtien lisäksi löytyi kaularangasta yksi kriittinen kohta, jossa nikama oli sisältä vaurioittunut ja nämä 3 aluetta pistettiin sädehoidettaviksi Meilahden sädehoitoklinikalle todella nopeasti. Parin päivän päästä jo istuin sädehoitolääkärin kanssa keskustelemassa, sitten kuvasuunnitelmassa ja seuraavana päivänä olinkin jo siinä säteiden alla.

Nämä luustomuutokset olivat kova paikka. Se, kun kuulee, että oikeasti mun kehossa on kohtia, jotka voisivat tuosta vain varoittamatta hajota, murentua. Ja pahoissa, kantavissa paikoissa.

Olen aina luottanut mun kroppaan, mulla on ollut vahva luusto, mikään ei ole edes nyrjähtänyt. Ja nyt tämmöinen. Pari päivää mietin, uskallanko kääntää päätä tai ajaa autoa. No, se meni onneksi nopeasti ohi. Mutta äärimmäiset kiertoliikkeet ja kantamiset on toistaiseksi kielletty. Ja raskaammat siivoamiset, onneksi tuolla mun ihanalla miehellä on haba kunnossa!

Sädehoito noihin kohtiin tehtiin siis juuri sillä perusteella, että se sen lisäksi, että poistaa syöpäsoluja, myös jollakin ihmeellisellä tavalla vahvistaa sitä kyseistä luukohtaa.

Kävin sädehoidossa yhteensä 5 kertaa ja kaikki meni kohdallani todella hyvin. Kaularangan sädetystä varten minulle tehtiin sellainen Hannibal Lecter -tyyppinen maski, siitä revittiin miehen kanssa huumoria ja saatiin hyvät kuvat. Niitä ei kyllä koskaan julkaista... Kotiin sitä ei saanut halloween-varusteisiin, koska ne materiaalit kierrätetään.

Vähitellen nuo luustokivut helpottivat eli sädehoidosta oli minulle konkreettista iloa palautuvan liikkuvuuden muodossa.







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu