Siirry pääsisältöön

Syöpähoidot

Hoidot alkoivat heti diagnoosin jälkeen, sädetyksen loputtua. Käytännössä se tarkoitti tiputuksessa 3:n viikon välein laitettavaa sytostaattia, solumyrkkypistosta kahdesti viikossa ja hurjia määriä kortisoninappeja pistospäivinä. Ja erilaisia suojalääkkeitä, vatsansuoja, munuaissuoja ja vaikka mitä.

Aikamoinen shokkihoito elimistölle, johon ei ole lääkkeitä aiemmin juuri laitettu. Ja piikkikammoiselle ihmiselle, labrakokeet ja tiputukset. Ensimmäinen kanyylin laitto oli ravisuttava kokemus, verenpaine laski eikä suonta meinannut löytyä millään. Samalla päässä ajatus, että tähän kannattaisi nyt totuttautua, hengitä, ihminen, hengitä!

Tällä hetkellä minulla on kaksi hoitokieppiä takana ja kaksi näitä edessä. Tässä välissä elimistö saa viikon huilia ja tasapainottua, ennen kuin meno taas jatkuu. Mitään hirvittäviä pahoinvointeja ei ole ollut, lievää etovuutta kyllä ja sydämentykytyksiä, tärinää ja unettomuutta kortisoneista kylläkin. Ja lihakset ovat hävinneet, sekin kortisonin vaikutusta. Sytostaattimäärä ei kuitenkaan tässä vaiheessa ole niin kova, että tukka vielä tippuisi, sen aika koittaa sitten myöhemmin.

Ensimmäisen hoitokiepin reaktiona hemoglobiini romahti, olokin oli sen mukainen. Happea ei meinannut saada keuhkoihin riittävästi.

Sain elämäni ensimmäisen verenluovutuksen. Uskomaton vaikutus noilla punaisilla soluilla! Posket alkoivat taas punertaa ja voimat palautuivat, happi riittää ja vaikutus on pysynyt toistaiseksi. Kiitos tuntemattomalle luovuttajalle!

Pixabay

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu