Kivut ja jooga

Olin aina ajatellut, että jooga ei ole mun juttu. Liian hidasta, ei sovi nopealle luonteelleni ja jäykälle kropalleni eikä muuten vain kiinnostanut.

Syksyllä selkäkipujen alettua vaivata, harkitsin pilatesta. Itseasiassa ilmoittauduin tunneillekin, mutta sitten ehti tämä syöpähomma siihen väliin. Ja kun tämä rumba lähti liikkeelle, alkoi kropassa myös monenlaisia erilaisia tuntemuksia. Vanhat kipupisteet helpottivat alkuun, mutta palasivat sitten takaisin ja toivat uusia kavereitakin.

Lisäksi molemmat olkapääni kipeytyivät ja tulehtuivat, todennäköisesti siksi, että olin koko syksyn kannatellut itseäni kirjaimellisesti hartioiden varassa. Ja helpottanut niitä oireita hierojalla, fysioterapiassa, akupunktiolla, jumpassa. Nyt hoitojen alettua nuo kaikki helpotuskeinot oli lääkäri kieltänyt, mikä neuvoksi? Siis muu kuin kipulääkitys, joka ei itse vaivaa paranna kuitenkaan.

Muutama sana tässä vaiheessa siitä, millaisia nuo selkäkivut olivat, siis ennen hoitojen alkamista eli ne kivut, jotka syksyllä alkoivat rajoittaa liikkumista ja vaivata elämää.

Pahin kipualue oli SI-nivelen takana ja sellaisena sitä fyssarikin hoiti. Aluksi kipu tuntui silloin tällöin, kävellessä tuntui kuin toinen pakara olisi ollut vain äärimmäisen kireä, mutta vähitellen kipu alkoi olla jatkuvaa eikä liikunta tai fysioterapeutin manipulointi helpottanut kunnolla, hetkellisesti vain.

Lopulta kipu oli tulehduksellista (ei iskias-kipua, vaikka hermotunnetta välillä oli myös) ja minusta tuntui, että sieltä tulee jotakin kohta läpi. Magneettikuvat sittemmin osoittivat tämän tunteen ihan todeksi, syöpä oli rikkonut luun pinnan siinä kohdassa. Söin panadolia ja buranaa, ja joulukuussa kipu alkoi vaivata nukkumista ja jouduin ottamaan välillä yöksi lihasrelaksanttia eli melko lievillä lääkkeillä pärjäsin kuitenkin pitkään. Vasta tässä vaiheessa hakeuduin lääkäriin (yksityiselle, kun kunnallisella edelleen suositeltiin fyssaria) ja sain lähetteen magneettikuvaukseen - ja sitä kautta kivun todellinen syyllinen sitten vihdoin löytyi.

Palataan takaisin olkapäihin ja joogan löytämiseen: kyselin vähän vertaistukiryhmistä ja siellä moni suositteli joogaa. Joten siinä vaiheessa, kun pystyin nostamaan olkapäitäni sen verran, että hiukset pystyin kivulta pesemään, sukelsin Youtuben ihmeelliseen maailmaan ja löysin sieltä Yoga with Adriene -kanavan ja useita ihan noviisille sopivia ohjelmia. 

Aloitin sellaisella 20 minuuttia kestävällä ohjelmalla ja ensimmäisellä kerralla siinäkin oli pari liikettä, joita en voinut vielä kipujen vuoksi tehdä. Vähitellen, hiljalleen, sitkeän jokapäiväisen harjoituksen ja hoitojen vaikutuksen myötä, kivut ovat helpottaneet ja olen tällä hetkellä kipulääkkeetön!

Pixabay

Olen edennyt joogan maailmassa pienin askelin ja iloinnut valtavasti siitä, että olen voinut alkaa vähän kerrassaan taas luottaa tähän kehooni, joka niin rajusti minut yllätti. 

Ja kuin todisteena mieltä ilahduttavan harrastuksen voimasta kriisinkin keskellä Hesarissakin on juttua:

"Tutkimuksessa tuli esille, että uuden harrastuksen aloittaminen sairastumisen jälkeen oli yhteydessä alhaisempaan rintasyöpäkuolleisuuteen. Selvityksessä ei eritelty harrastuksia sen kummemmin, vaan mikä tahansa taide- tai liikuntaharrastus auttoi sairastuneita." HS 8.3.2017

Jep, taas yksi joogahöpsö lisää maailmaan!