Tänään vietän aamupäivän päiväsairaalassa. Kolmas hoitojakso alkaa sytostaattitiputuksella. Näinä sytopäivinä en saa ajaa itse autolla hoitoon. Ilmeisesti voi tulla huippausta tai pahoinvointia siinä määrin, että saattaisin vaarantaa liikenteen.
Tunnelma täällä on rauhallinen ja leppoisa. Hoitajat ovat tulleet tutuiksi ja jutellaan kuulumisia. Tiedän jo, ketkä saavat kerralla kanyylin laitettua... Muut asiakkaat lepäilevät tai nukkuvat, joku kuorsaa. Olen taas nuorin täällä, hyvä niin.
Ensin mitataan verenpaine ja kuume, sitten laitetaan suolaliuos tippumaan ja sen jälkeen vasta varsinainen aine, syklofosfamidi. Noin 15 minuutin kuluttua alkaa tuntua "usvaiselta" ja se olo vain vahvistuu sen tunnin ajan, minkä tiputus kestää. Itseasiassa pöhnäinen olo jatkuu päivän tai pari. Vähän niin kuin olisi pitkittynyt krapula ja raskauspahoinvointia.
Lopuksi laitetaan vielä lisää suolaliuosta sekä lääkepiikki vatsanahkaan, mitataan verenpaineet ja happisaturaatio. Tässä vaiheessa tärisyttää ja väsymystaso on jo sitä luokkaa, että odotan pääseväni kotiin nukkumaan päiväunet.
Olen onnekas, kun pääsen niin vähillä sivuvaikutuksilla, moni voi todella huonosti. Ensimmäisellä tiputuskerralla hoitaja sanoi, että jos on kärsinyt raskauspahoinvoinnista tai ylipäätään voi helposti huonosti, voi olla herkempi myös näille reaktioille. Väsymys on todella tuntuvaa näinä tiputuspäivinä, vaikka samana aamuna on nauttinut kourallisen piristävää kortisoniakin niin silti nukuttaa.
Kotimatkalla käymme syömässä kiinalaista. Jossakin sytostaattien ravinto-ohjeessa neuvottiin olemaan syömättä lempiruokia sytopäivänä, ettei siihen yhdisty sitten pahoinvointia, mutta oma havaintoni on, että pahoinvointia on vähemmän, kun syö ruokaa mitä tekee mieli. Ja jos ei syö tarpeeksi, tulee enemmän ja helpommin pahoinvointia, ensimmäisellä kiepillä tein tämän virheen. Mutta nämä ovat todella yksilöllisiä nämä reaktiot, mikä toimii minulle ei välttämättä toimi muille samassa tilanteessa oleville. Voihan myös olla, että jokainen sytokertakin on erilainen, ei ole vielä niin paljoa kokemusta, että voisin ihan varmuudella vetää johtopäätöksiä.
Mieli on kiitollinen hyvästä hoidosta: hematologi kävi moikkaamassa, "oma" sairaanhoitajakin kävi juttelemassa ja päiväsairaalan hoitajat ovat ihan huippuja! On ollut outoa toiminnallisena ja asiat-hoituu -ihmisenä totutella tällaiseen huolenpitoon, mutta sydän tuntuu laajenevan (positiivisella rakkauden tasolla, ei konkreettisesti!) aina näistä hyvistä kohtaamisista! Tätä hoidon tasoa on tullut paljon mietittyä viime aikoina, voitte uskoa.
Nyt, hymyillen kohti viikonloppua!
Kommentit
Lähetä kommentti