Siirry pääsisältöön

Kiirettä

Moni on kysynyt, että mitä mä oikein teen nyt sairasalomalla. Onko mulla tylsää? Miten saan ajan kulumaan?

No, ikinä en ole ollut näin kiireisellä saikulla!

Ohjelmaa on ihan hoitojen ja labrojen puolesta 2-4 päivänä viikossa. Sädehoitovaiheessa kävin Meilahdessa joka päivä, nyt käyn päiväsairaalassa 2 kertaa viikossa pistoksella ja/tai tiputuksessa, ja siihen päälle labrakokeet ja mahdolliset muut selvitykset. Ihan alussa oli vielä erilaiset paperiasiat  hoidettavana.

Hoitopäivänä aikaa päiväsairaalassa piipahtamiseen menee 2-4 tuntia, matkat mukaan lukien. Ja matkoista en valita: ollaan kuitenkin lähellä hoitopistettä, kun Suomessa on alueita, joissa toinen samassa tilanteessa oleva saattaa joutua matkustamaan satoja kilometrejä.

"Vapaapäivinä" minulla tietyt asiat, jotka haluan tehdä rauhassa:
- aamutoimet lasten kanssa
- aamusmoothie ja kahvi
- Holby Cityn katsominen (joo, olen jäänyt koukkuun...)
- joogahetki, kävely tai kuntopyörällä kevyesti ajelu
- ystävän tapaaminen ainakin kerran viikossa
- lukeminen, kirjoittaminen ja tiedonhaku (kerrankin on aikaa lukea rauhassa!)
- puhelujen hoitaminen ilman ylimääräisiä korvia
- kauniiden ja ilahduttavien asioiden bongaaminen
- päiväunet...

En vielä vahtaa naapureita tai kyttää postinkuljettajaa. Lintujen kevättouhuja kyllä seuraan tai ne seuraavat minun touhujani, kun kokkailen keittiössä.

Päiväleffaan tai päiväkonsertteihin (avoimia harjoituksia on melkein viikoittain esimerkiksi pääkaupunkiseudun orkestereilla) haluaisin myös mennä, mutta en ole vielä kertaakaan kerennyt. Netflixistäkin löytyy ohjelmaa, mutta toistaiseksi olen katsonut vain yhden leffan tässä saikun aikana, ja se olikin hyvä, Florence ja Meryl Streep siinä.

Varsinaista omaa aikaa on kuitenkin rajoitettu määrä, kun nuo koulupäivät ovat aika lyhyitä. Välillä on enemmän tarvetta äidin huomiolle, välillä lapsia ei näy juuri läksyjen jälkeen ollenkaan, kun kavereiden kanssa on niin kivaa.

Väsymys, kortisoniyön jälkeinen zombius, voi muuttaa suunnitelmia hetkessä. Silloin annan todellakin luvan itselleni vain olla tai nukkua päikkärit tarpeen mukaan.


Pixabay

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu