Kauppareissulla se yhtäkkiä ilmestyy, kiukkuinen syöpäakka. Kun väsyttää ja jokainen ostoksen nostaminen kärristä on hidasta, ja sitten joku älyttömän kiireinen eläkeläinen änkeää jo omiaan hihnalle, mun ostosten päälle. Hei vähän käytöstapoja, täällä on kuolemansairaalla vielä asiointi kesken! (Vähän draamaa kehiin). Tai kun hyllystön välistä reteä teinikolli hyppää eteen ja röhii suoraan päin naamaa. Eikö ole opetettu yskimään hihaan!
En tietenkään sano mitään vaan yritän olla hengittämättä sisäänpäin, upotan naamani kaulahuiviin ja puhisen ylireagointini sinne.
Näinä tautisina aikoina pyrin hoitamaan kaupassa käynnin ruuha-aikojen ulkopuolella, tartuntoja välttääkseni. Koska jos minulle nousee kuume, joudun sairaalaan. Siitä seuraa myös hoitoihin tauko. Pysyttelen mieluummin kotona ja toimintakykyisenä, ehdin olla sairaalassa eristyksissä sitten myöhemmin. Mutta jotenkin siellä kaupassa tuntuu olevan aina ruuhka!
Kotonakin kiukuttelen. Se kuuluu kuulemma kortisonin haittavaikutuksiin (seli seli...). Jos en uskoisi kortisonin olevan jotenkin tärkeä tälle hoitoprosessille, sanoisin, että se on suoraan saatanasta koko aine! Aiempaa kokemusta kun ei ole, niin yritin suhtautua siihen ennakkoluulottomasti, mutta tässä vaiheessa olen luovuttanut. En malta odottaa kohta alkavaa taukoviikkoa, jolloin kortisonia ei tarvitse ottaa ja pystyn taas nukkumaan, lihakset rentoutuvat eikä koko ajan juokse elohiiriä joka paikassa, syke laskee normaalille tasolle ja olo toivon mukaan muutenkin vähän normalisoituu!
Unettomuus on pahinta. Sain siitä joskus opiskeluaikoina varsinaisen ongelman ja myöhemmin pääsin siitä sopuisasti eroon, mutta nyt on taas samat oireet ja olotilat, tosin eri syystä. Olenkin tehnyt kortisonin kanssa sen ratkaisun, että niinä hevoskuuripäivien iltoina otan suosiolla unilääkkeen.
Aluksi yritin sinnitellä ja valvoa - ei hyvä! Koska jos uni menee, menee niin paljon muutakin: mieli on alhaalla, vastustuskyky kärsii, ei jaksa liikkua, ei jaksa tehdä kivoja juttuja lasten kanssa, muiden syöpälääkkeiden vaikutukset vaikuttavat tuntuvan voimakkaammin jne.
Jotkut saavat kuulemma kortisonista virtaa, jonka käyttävät siivoamiseen. Meilläkin mies ensimmäisen hoitokierroksen aikana odotti siivousvimmaa iskeväksi, mutta eihän minulla sellaisia. Kiukuttelen vaan. Kunnes tulen tolkkuihini, pyydän anteeksi ja hyvittelen kaikilta asianosaisilta. Kaiken se kestää...
 |
| Pixabay |
En tietenkään sano mitään vaan yritän olla hengittämättä sisäänpäin, upotan naamani kaulahuiviin ja puhisen ylireagointini sinne.
Näinä tautisina aikoina pyrin hoitamaan kaupassa käynnin ruuha-aikojen ulkopuolella, tartuntoja välttääkseni. Koska jos minulle nousee kuume, joudun sairaalaan. Siitä seuraa myös hoitoihin tauko. Pysyttelen mieluummin kotona ja toimintakykyisenä, ehdin olla sairaalassa eristyksissä sitten myöhemmin. Mutta jotenkin siellä kaupassa tuntuu olevan aina ruuhka!
Kotonakin kiukuttelen. Se kuuluu kuulemma kortisonin haittavaikutuksiin (seli seli...). Jos en uskoisi kortisonin olevan jotenkin tärkeä tälle hoitoprosessille, sanoisin, että se on suoraan saatanasta koko aine! Aiempaa kokemusta kun ei ole, niin yritin suhtautua siihen ennakkoluulottomasti, mutta tässä vaiheessa olen luovuttanut. En malta odottaa kohta alkavaa taukoviikkoa, jolloin kortisonia ei tarvitse ottaa ja pystyn taas nukkumaan, lihakset rentoutuvat eikä koko ajan juokse elohiiriä joka paikassa, syke laskee normaalille tasolle ja olo toivon mukaan muutenkin vähän normalisoituu!
Unettomuus on pahinta. Sain siitä joskus opiskeluaikoina varsinaisen ongelman ja myöhemmin pääsin siitä sopuisasti eroon, mutta nyt on taas samat oireet ja olotilat, tosin eri syystä. Olenkin tehnyt kortisonin kanssa sen ratkaisun, että niinä hevoskuuripäivien iltoina otan suosiolla unilääkkeen.
Aluksi yritin sinnitellä ja valvoa - ei hyvä! Koska jos uni menee, menee niin paljon muutakin: mieli on alhaalla, vastustuskyky kärsii, ei jaksa liikkua, ei jaksa tehdä kivoja juttuja lasten kanssa, muiden syöpälääkkeiden vaikutukset vaikuttavat tuntuvan voimakkaammin jne.
Jotkut saavat kuulemma kortisonista virtaa, jonka käyttävät siivoamiseen. Meilläkin mies ensimmäisen hoitokierroksen aikana odotti siivousvimmaa iskeväksi, mutta eihän minulla sellaisia. Kiukuttelen vaan. Kunnes tulen tolkkuihini, pyydän anteeksi ja hyvittelen kaikilta asianosaisilta. Kaiken se kestää...
Hei Sanna! Minusta sinä olet ihanan avoin ja rohkea kertoessasi syövästäsi ja hoidoista ja kaikista tunteistasi, joita siihen liittyy! Minä olen ihan jäänyt koukkuun blogiisi, pitää aina käydä kurkkimassa, mitä Sannalle kuuluu. Aurinkoisia, iloisia päiviä ja parempia oloja sinulle! T. Viivi
VastaaPoistaKiitos Viivi! Kiva, kun käyt kurkkimassa! Kirjoittaminen on minulle itselleni jotenkin hyvä tapa jäsennellä tätä kaikkea, ja on mukava kuulla, että tätä tykätään lukeakin! Aurinkoisia kevätpäiviä sinulle myös!
Poista