Laulava aurinko erämaassa

Alkaisikohan tämä kevätflunssa tästä pikkuhiljaa taittua? Viikonloppuna nosti pientä lämpöä, sopivasti 37,9 tuntumaan, että sain siinä muutaman tunnin olla jännityksessä ylittyykö sairaalaanlähtökynnys vaiko ei. Onneksi lukema laski, on se vaan niin paljon mukavampi nukkua omassa sängyssä kuin sairaalapetissä! Alkuviikko on mennyt melko lailla lepäillessä. Harmittaa, kun hyvin edennyt sauvakävelyputki joutui nyt pienelle katkolle. Tänään olen kuitenkin jaksanut jo puuhailla kotijuttuja ihan mukavasti. Minulla on täällä kotona nyt pieni kuumeinen seuralainenkin, meidän Poikanen (6). Nukuttiin päikkärit yhdessä, ollaan pelattu Unoa ja juteltu kaikenlaista, myös tunteista ja tytöistä. Outoa kyllä, kaikki keskustelut tuntuvat päätyvän aina johonkin pierujuttuun... Olen alkanut soittaa jälleen pianoa. Lopetin ns. vakavamman soittamisen vuonna 1993, mutta kevyempää on tullut soiteltua sen jälkeenkin, joten jonkinlainen tuntuma koskettimiin on säilynyt. Kaivoin joku aika sitte

Ensimmäinen viikkoni kiivinä eli kaljuna sujahti kuin huomaamatta. Alkuun lapset kielsivät avaamasta ovea kavereilleen ilman päähinettä, mutta seuraavana päivänä asia oli jo unohtunut. Naapurin lapset vähän katsoivat, mutta eivät kysyneet mitään. Ainoastaan meidän Kumkvatin (6) saman ikäinen kaveri näytti omaa olematonta kesätukkaansa ja kertoi, että hänen isälläänkin on kalju. Ja se oli siinä. Itsekin olen kotiutunut tähän hyvin. Ei tullut yllättäviä tunteellisia jälkireaktioita tai hiusten kaipuuta. Ehkäpä kesä osaltaan on avittanut asiaa, koska kylmä ei vaivaa vaan malli on mukavan ilmastoitu. Kauppareissuille ole laittanut vielä päähineen, mutta periaatteessa voisin kulkea kyllä ihan näinkin. Keskiviikkona kävin peruukkiostoksilla. Taas uusi pää! Peruukkia varten saa sellaisen maksusitoutumuksen tiettyyn peruukkiliikkeeseen. Helsingissä liike oli Peruukki Kinnunen. En ottanut ihan halvinta mallia, vaan maksoin peruukista hieman välirahaa sillä ajatuksella, että jos se on muka

@Pixabay Heräsin aamulla jonkun sortin kaktus kurkussani. Niveliä ja lihaksia jomottaa, päätä särkee. Flunssaa siis pukkaa. Johan tässä on pitkään onnistuttu tauteja välttelemäänkin, lähes vuosi flunssatonna - lapsiperheessä ja tällä vaihtelevalla vastustuskyvyllä sanoisin, että loistosuoritus! Kunhan kuume ei nouse yli 38, niin kaikki hyvin. Ohjeena on, että rajan ylittyessä suoraan sairaalaan. Kuume voi viestiä vakavasta tulehduksesta ja koska sytostaattien seurauksena luuytimessä valkosolujen määrä laskee, kehon oma puolustuskyky on vajaa. Sen takia siis tarkkana. Mittasin äsken kuumeen, eikä sellaista ole näkyvissä, joten uskalsin ottaa yhden Panadolin särkyihin. Hyvän vaiheen tämä tauti valitsi. Tuon kantasolukeräyksen jälkeen on ollut pari viikkoa taukoa hoidoista. Ihanaa! Olen nauttinut keväästä, perheilystä ja liikkumisesta. Olo on ollut lähes niin kuin muinoin terveenä. Olisin melkein voinut unohtaa koko syöpähomman, jos en tietäisi. Ensi viikolla on ohjelmassa lab

Omat, syöpähoidoilla putsatut solut, on nyt kerätty pakkaseen. Seuraavaksi vuorossa on solujen palautus eli autologinen kantasolusiirto. Ja sen jälkeen, joskus myöhemmin, toinen vieläkin suurempi koitos:  allogeeninen  eli luovuttajan kantasoluilla tehty kantasolusiirto, tuttavallisemmin  kantis . En ole aiheesta aiemmin maininnut, mutta sellainen on todennäköisesti myös edessä. Eli vähän niin kuin ensin puolimaraton ja sitten se täyspitkä. Olisikin kyse juoksusta! Mietin pitkään otanko tämän asian esiin. Kerronko, että tämä on osa minunkin tulevaisuuttani. Olen toistaiseksi keskittynyt elämään päivä ja vaihe kerrallaan. Asia on kuitenkin todella tärkeä niin minulle kuin monelle, joka odottaa sitä oikeaa eli itselle sopivaa luovuttajaa. Kysymys on elämästä ja kuolemasta ihan konkreettisesti. Ja niistä sankareista, jotka eivät pelkästään laita kolikkoa keräykseen vaan käyttävät hivenen omaa aikaansa ja lahjoittavat noita elintärkeitä soluja. Olen tämän prosessin aikana miettin

Olen nyt kalju. Kyllästyin koko ajan tippuviin hiuksiin ja siihen, että niitä oli silmät, nenä ja suu täynnä. Eilen illalla meillä oli koko perheen yhteinen operaatio eli tyttäreni Tinttis ajeli sekä minun että isänsä pään kaljuksi. Mun mies nimittäin on nyt myös kalju, ihan vain etten olisi perheen ainoa. Sen jälkeen pidimme valokuvaussession ja otimme koko perheestä kuvia. Irvistelykuvia, vakavia kuvia, kauniita kuvia, hassuja kuvia. Lapsista on ollut kivaa silitellä tätä, mutta en saa kuulemma mennä avaamaan ovea kaljuna, pitää joku päähine olla. Peruukkia ei ole vielä, mutta päähineitä minulla on muutama. Pari sellaista suosikkia. Tänään kävin ystävän kanssa kahvilla sellainen päässä, enkä huomannut, että kukaan olisi mitenkään pitkään katsellut vaikka olikin ensimmäinen lähes hellepäivä eikä mikään piposesonki. En kyllä katsellut, että katselevatko ihmiset. Ensimmäisen kaljupäivän oudoin tuntemus oli, kun joku pieni lentävä hyönteinen erehtyi päähäni. Meinasin saada sätkyn

Hiusten lähtö alkoi,juuri äitienpäivän kunniaksi! Huomasin asian, kun päänahkaa alkoi kutittaa ja hiusten nykiminen tuntui hyvältä. Siinä jäi hiustupsu sitten sormiin. Kokeilin myös harjata ja katsoa minkä kokoinen kasa sitä irtoaa. Ei vielä hälyttäviä määriä, ei sitä vielä huomaa. Ei jää kaljuja laikkuja. Hiukset lähtevät pari viikkoa sitten kantasolujen mobilisaatiohoidossa saamani isomman sytostaattihoidon seurauksena (kirjoitin hoidosta täällä ): Solunsalpaajat eli sytostaatit iskevät nopeasti jakautuviin soluihin.  Syöpäsolujen lisäksi sellaisia ovat muun muassa verisolujen esiasteet, ja siksi hoito aiheuttaa veriarvojen ohimenevää laskua. Myös hiustupissa on jakautuvia soluja, jotka ovat herkkiä joillekin solunsalpaajille. Solujen vaurioituessa hiuksen kasvu ja muodostus pysähtyy ja lopulta se irtoaa. Tukan lähtö on tavallaan merkki syöpälääkkeen tehosta.     Tiede: Miksi syöpähoito vie hiukset?   Mieskin on halunnut hypistellä hiuksiani, jonkinlainen primitii

Pitäisikö huolestua, jos saa valtavat kiksit veroilmoituksen tekemisestä? Näin pääsi nimittäin nyt käymään! Taitaa olla tekemisen puutetta tai sitten oli muuten vaan mukavaa keskittyä johonkin niin normaaliin tämän syöpätodellisuuden keskeltä. Väkersin joka tapauksessa veroilmoitusta tuntikausia, ja varsinaisessa flow-tilassa. Laskutoimitusten lisäksi veroilmoituksen teko oli samalla aikamatka vuoteen 2016. Käydessäni siinä läpi kuitteja eri paikoista, kävin samalla läpi koko vuoden tapahtumat. Ai niin, me käytiin tuollakin! Ai, tämäkin tapahtui viime vuonna!... Viime vuosi oli varsin tapahtumarikas ja aktiivinen. Oli ruuhkavuosien arkea ja juhlaa, reissuja perheen kanssa, reissuja kavereiden kanssa, musiikkia, työ- ja harrastusprojekteja, työpaikan vaihdos. Onnellinen vuosi, näin nykyhetkestä katsottuna. Seuraavaan veroilmoitukseen ei taida tulla ihan niin paljon asiaa. Haikea ajatus. Olen tehnyt erilaisia töitä aina siitä asti, kun aloitin kesätöissä 14-vuotiaana, ja pää

@Pixabay Nyt se on tehty! Kantasolut on nyt kerätty ja pakastettu! Aikamoista! Tulin eilen illalla Meilahden sairaalan osastolle 7A. Laboratoriokokeet kertoivat, että viikon ajan pistämäni kasvutekijä on tuottanut tulosta. Kantasoluja on siis tallessa riittävä määrä tarvittaessa kahtakin autologista kantasolusiirtoa varten. Täällä osattiin myös ihanasti kertoa, että viikon aikana välillä kokemani lihas- ja luustokivut sekä "hermosävärit" selkärangassa ovat vaan hyvä merkki ja tarkoittavat, että luuytimessä tapahtuu juuri se, mitä pitääkin! Vietin juuri 5,5 tuntia kytkettynä afereesilaitteeseen, johon kantasoluni kerättiin verenkierrosta. Käytännössä oikeasta kyynärtaipeesta lähti laitteeseen verta, josta laite erotteli haluamansa ainekset, ja vasempaan kyynärtaipeeseeni palautui takaisin punasolut ja muut, mitä ei haluttu pakastaa. Vereni on nyt kierrätetty laitteessa kolmeen kertaan. Samalla sain lisäannokset kalkkia ja kaliumia, koska tässä prosessissa niitä poi

Olen niin älyttömän väsynyt pesemään käsiä koko ajan! Käsieni iho on samaa mieltä, kuiva ja koppurainen. Vaikka kuinka rasvaan, niin kohta on kädet pestävä uudestaan, ja kierre on syntynyt. Ainahan meillä on ollut perushyvä käsipesumeininki. Nyt puhutaan kuitenkin tehostetusta käsihygieniasta tämän matalasoluvaiheen takia, josta kirjoitin aiemmin täällä . Käytännössä minulla ei siis ole vastustuskykyä viime viikon lopulla saamani ison sytostaattiannoksen takia. Poimin kuulemma nyt kaiken mahdollisen, siksi olen "kotieristyksessäkin". Ovenkahvat pyyhitään nyt huomattavan usein, käsipyyhkeet vaihdetaan pari kertaa viikossa (lisäksi minulla on omat käsipyyhe käytössä) ja käsidesipumppu löytyy ulko-oven läheltä. Kertakäyttöisiä kumihanskoja löytyy extreme-tilanteita varten, esimerkiksi kuopuksen vaatteissa olevan ripuliplörön käsittelyyn. Samoin juurekset pilkon tai kuorin muovihanskat kädessä, koska muuten joudun siinäkin joka välissä pesemään kädet moneen kertaan. Liika s

Pääsin toissapäivänä kotiin sairaalasta ja eilen pidin hyvällä syyllä todellisen pyjamapäivän! Enpä muista milloin olisin viimeksi hiippaillut kokonaisen päivän pyjamassa ja lepäillyt nojatuolissa, mutta eilen tein niin. Ehkä joskus eläessäni vielä itsellisenä naisena tai opiskelijana intensiivisessä graduvaiheessa. Tai flunssassa. Ja eilen oli kieltämättä vähän samanlainen olo, podin lihaskipuiluja. Pixabay @Alexas_Fotos Olen ollut onnekas siinä mielessä, että en ole kärsinyt erityisistä pahoinvoinneista sytostaattien jälkeen. Väsymystä, heikotusta ja etovaa oloa kylläkin, ja nyt astetta vahvempana kuin aiempien hoitojen yhteydessä. Olen silti pystynyt syömään, niin kaikki hyvin. Opettelen myös uusia juttuja, nimittäin pistämään itseeni Zarzio-nimistä kasvutekijää. Sen tuoteselosteessa sanotaan: Zarzio-valmistetta käytetään stimuloimaan luuydintä vapauttamaan (mobilisoimaan) perifeerisen veren progenitorisoluja (PBPC, kantasolutyyppi) vereen, jotta ne voivat kasvaa j