Nyt se alkoi - hiusten lähtö!

Hiusten lähtö alkoi,juuri äitienpäivän kunniaksi! Huomasin asian, kun päänahkaa alkoi kutittaa ja hiusten nykiminen tuntui hyvältä. Siinä jäi hiustupsu sitten sormiin. Kokeilin myös harjata ja katsoa minkä kokoinen kasa sitä irtoaa. Ei vielä hälyttäviä määriä, ei sitä vielä huomaa. Ei jää kaljuja laikkuja.

Hiukset lähtevät pari viikkoa sitten kantasolujen mobilisaatiohoidossa saamani isomman sytostaattihoidon seurauksena (kirjoitin hoidosta täällä):

Solunsalpaajat eli sytostaatit iskevät nopeasti jakautuviin soluihin. Syöpäsolujen lisäksi sellaisia ovat muun muassa verisolujen esiasteet, ja siksi hoito aiheuttaa veriarvojen ohimenevää laskua. Myös hiustupissa on jakautuvia soluja, jotka ovat herkkiä joillekin solunsalpaajille. Solujen vaurioituessa hiuksen kasvu ja muodostus pysähtyy ja lopulta se irtoaa. Tukan lähtö on tavallaan merkki syöpälääkkeen tehosta.   

Tiede: Miksi syöpähoito vie hiukset? 

Mieskin on halunnut hypistellä hiuksiani, jonkinlainen primitiivinen nyppimisreaktio varmaankin. Odottaa, että pääsee ajamaan ne kokonaan pois.

Lapset ovat ehtineet tottua ajatukseen. Tytär suri aluksi ajatusta hiusten lähdöstä, mutta onkin nyt innoissaan, kun lupasin, että hänkin saa osallistua hiusten ajeluun. Nyt molemmat käyvät aina välillä hellästi silittämässä tukkaa ja samalla varovasti kokeilevat, miten sitä lähtee.

Minulla on aika varattuna peruukkiliikkeeseen 10 päivän päähän, mutta en haluaisi ihan niin kauan olla ilman hiuksia, joten yritän viivyttää vähän tuota ajeluoperaatiota. Täytyy myös yrittää vastustaa näitä nyppimisimpulsseja - omia ja perheen.

Jotenkin yllätyin, että näitä näin rupesikin tippumaan. Toisaalta odotan vähän kiinnostuneenakin, millaista kaljuna olo on. Voi  tuntua suihkussa käynti aluksi oudolta! Ripset ja kulmakarvat haluaisin kuitenkin pitää, ne eivät ainakaan vielä ole osoittaneet varisemisen merkkejä.

Ajatus hiustenlähdöstä ei etukäteen ole tuntunut maailmanlopulta, mutta mitäs sitten, kun käsi tavoittaa kaljun, pelkän päänahan? Hiusten haromiseen ja laittamiseen on kuitenkin ehtinyt tässä 44 vuoden aikana tottua. Peruukki ei varmasti tunnu samalta. Voi myös olla, että en edes halua peruukkia jatkuvasti käyttää vaan käytänkin muita päähineitä.

Ja sitten ihmiset huomaavat, että olen erilainen, sairas. Katsotaanko minua eri tavalla, kohdellaanko? Ehkä se on suurin muutos, en tiedä vielä.


Ihanaa päivää äideille, äidiksi haluaville, äitinä olleille, hiuksellisille ja hiuksettomille, terveille, terveyttä kohti pyrkiville, kaikille lasta rakastaneille!

Kuvat: Pixabay