Siirry pääsisältöön

Helatorstaita ja taudin torjuntaa

@Pixabay




Heräsin aamulla jonkun sortin kaktus kurkussani. Niveliä ja lihaksia jomottaa, päätä särkee. Flunssaa siis pukkaa. Johan tässä on pitkään onnistuttu tauteja välttelemäänkin, lähes vuosi flunssatonna - lapsiperheessä ja tällä vaihtelevalla vastustuskyvyllä sanoisin, että loistosuoritus!

Kunhan kuume ei nouse yli 38, niin kaikki hyvin. Ohjeena on, että rajan ylittyessä suoraan sairaalaan. Kuume voi viestiä vakavasta tulehduksesta ja koska sytostaattien seurauksena luuytimessä valkosolujen määrä laskee, kehon oma puolustuskyky on vajaa. Sen takia siis tarkkana. Mittasin äsken kuumeen, eikä sellaista ole näkyvissä, joten uskalsin ottaa yhden Panadolin särkyihin.

Hyvän vaiheen tämä tauti valitsi. Tuon kantasolukeräyksen jälkeen on ollut pari viikkoa taukoa hoidoista. Ihanaa! Olen nauttinut keväästä, perheilystä ja liikkumisesta. Olo on ollut lähes niin kuin muinoin terveenä. Olisin melkein voinut unohtaa koko syöpähomman, jos en tietäisi. Ensi viikolla on ohjelmassa labrakokeet, mutta ei vielä muuta.

Onpahan ollut hyvä syy nukkua päiväunet ja käpertyä sohvalle katsomaan Manun hautajaisia. Liikutuin. Lapsuuteni ja nuoruuteni lempeä presidentti.

Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, niin olettakaamme, että kaikki käy hyvin. -Mauno Koivisto 

Tuo Manun sanonta sopii niin tähän elämään syövän kanssa. Taidan laittaa sen esiin jollekin näkyvälle paikalle ja katson sitä aina epävarmuuden iskiessä.

Elättelen vielä toivoa, että saisin tämän flunssan poistumaan nopeasti. Olen lääkinnyt itseäni inkivääri-sitruuna -juomalla, C-vitamiinilla ja sinkillä. Pääni päällä kulkee valkosipulipilvi, sitä on nimittäin kiskottu kaksin käsin. Näinköhän tuo mun mies haluaa nukkua yönsä sohvalla...?



Tunnisteet:

Kommentit

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä ...
4 kommenttia
Lue lisää

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu...
7 kommenttia
Lue lisää

Hämäryyksiä labratesteissä

                                Pari vuotta on ehtinyt vierähtää edellisistä kuulumisista. Tapahtumia syöpäsaralla on ollut sinä aikana ilahduttavan vähän: kontrollilabrat puolen vuoden välein ja hematologin tapaaminen kahden vuoden välein. Juuri ennen vuoden vaihdetta oli vuorossa tämä hematologin tapaaminen ja tällä kertaa labratesteissä oli jotakin hämärää. Ensimmäinen hämärä juttu labroissa oli se, että sieltä oli unohdettu tehdä tarkemmat immunofiksaatioselvitykset eli kevytketjuarvot, jotka ovat myelooman seurannan kanssa olennainen asia. Toinen hämäryys oli se, että vuorokausivirtsan tuloksessa oli jotakin hämäryyttä gamma-alueella, mutta siitäkään ei ollut tehty tarkempia selvityksiä. Uusiin labratesteihin oli siis suunnattava ja pissa uudelleen kerättävä. Ja hematologin kirjettä tuloksista rauhallisesti odotettava. Ehdin jo käväistä uusissa verikokeissa ja kevytketju-tulokset sieltä s...
2 kommenttia
Lue lisää