Laulava aurinko erämaassa

Olen tänään jaksanut laittaa astianpesukoneen päälle! Se on todellinen saavutus siihen nähden, missä kunnossa olen. Minuun on nimittäin rokotuksesta huolimatta iskenyt influenssa A. Kuumeilu ja kurkkukipu alkoi kuusi päivää sitten, tiistaina. Kun kuume ylitti maagisen 38:n asteen rajan, kävin keskiviikkona ohjeiden mukaan akuutissa, missä ei oikein muuta osattu sanoa kuin että joku virus. Perjantai-aamuna kuume olikin jo vajaassa neljässäkymmenessä asteessa ja sain Meikusta ohjeet lähteä suoraan sinne päivystykseen vaikka ambulanssilla. Menin taksilla, koska olin niin sekaisin, että en todellakaan olisi pystynyt ajamaan itse. Siellä sitten tutkittiin ja lopputulema oli tuo influenssa. Onneksi sain Tamiflu-kuurin ja pääsin kotiin potemaan. Kuume on nyt maltillinen, mutta yskä sen sijaan aivan kammottava! Yskä on takonut äänihuulet hajalle, pään ja lihakset kipeiksi. Olen höyryttänyt ja nesteyttänyt ja mitä vain keinoja nyt on tullut mieleen. Muuten olen lähinnä nukkunut ja od

Mitäköhän meidän lapset muistaa tästä mun syöpä-ajasta kaikkine hoitoineen ja eristyskausineen? Jääkö tästä traumoja? Haluaisin ajatella, että meidän elämä ei ole pyörinyt pelkästään tämän mun verisyövän ympärillä, mutta se ei ole totta. Sairaalasta on saneltu aikataulut ja niiden mukaan on tanssittu, ja monesta nuhanenäisen kuumepotilaan halauksesta olen joutunut kieltäytymään. Sairaalassa eristyksissä olo oli loppujen lopuksi vain pieni osa lasten kannalta ajatellen, sen sijaan se, että kotona on jouduttu rajoittamaan elämää, on ollut varmasti lapsille raskaampaa. En ole infektioriskin takia lähes kahteen vuoteen osallistunut koulun tapahtumiin eikä meillä ole voinut käydä lasten kavereita, paitsi silloin kun veriarvot ovat olleet kohdillaan tai on ollut muuten sopiva hoidon vaihe menossa, puhumattakaan yhteisistä elokuva- tai konserttikäynneistä. Ei nuo ole kuitenkaan koko aikana kovin usein puhuneet asiasta. Joskus yllättäen tulee joku kysymys: " Joudutko sä vielä k