Hämäryyksiä labratesteissä

                         
Pari vuotta on ehtinyt vierähtää edellisistä kuulumisista. Tapahtumia syöpäsaralla on ollut sinä aikana ilahduttavan vähän: kontrollilabrat puolen vuoden välein ja hematologin tapaaminen kahden vuoden välein. Juuri ennen vuoden vaihdetta oli vuorossa tämä hematologin tapaaminen ja tällä kertaa labratesteissä oli jotakin hämärää.

Ensimmäinen hämärä juttu labroissa oli se, että sieltä oli unohdettu tehdä tarkemmat immunofiksaatioselvitykset eli kevytketjuarvot, jotka ovat myelooman seurannan kanssa olennainen asia. Toinen hämäryys oli se, että vuorokausivirtsan tuloksessa oli jotakin hämäryyttä gamma-alueella, mutta siitäkään ei ollut tehty tarkempia selvityksiä. Uusiin labratesteihin oli siis suunnattava ja pissa uudelleen kerättävä. Ja hematologin kirjettä tuloksista rauhallisesti odotettava.

Ehdin jo käväistä uusissa verikokeissa ja kevytketju-tulokset sieltä saapuivatkin. Nepä eivät näyttäneet tällä kertaa niin hyviltä kuin viime vuosien aikana ovat näyttäneet. Kappa-kevytketjut olivat pompsahtaneet ja kappa-labda -suhdeluku myös koholla. Ei paljoa, mutta selkeästi yli viitearvojen.

Mieleni lähti tietenkin välittömästi askartelemaan erilaisia vaihtoehtoja. Tarkoittaako tämä, että myelooma on nyt alkanut aktivoitua?

Onneksi tämä lomailu perheen kanssa on ollut sen verran aktiivista, että en ihan hirveästi ole ehtinyt enkä jaksanut spekuloida asialla. Kahden teinin kanssa samassa taloudessa sattuu ja tapahtuu kaiken aikaa, tunteita tulee ja menee, ja suunnitelmat muuttuvat lennosta vaikkapa painitreeneissä tapahtuneen polvivamman ja sitä seuranneen polvileikkauksen takia. 

Olen siis onnistunut ottaamaan nämä aiemmista poikkeavat tulokset melko rauhallisesti. Hemoglobiini ja kalsium-arvot ovat kuitenkin ihan priimaa, eikä uusia luustokipuja ole ilmaantunut. Vanhat kolotukset sen sijaan alaselässä ja jalkaterässä pitävät paikkansa. Eli ehkä kyseessä on jokin tilapäinen nousu tuloksissa. Ehkä viime keväällä sairastettu raju vyöruusu aktivoi muutoksia kevytketjuissa. 

En ole menettäyt yöuniani enkä vaipunut masennuksen alhoon, mutta eriasteista ärsyyntymistä on kyllä havaittavissa: koko ajan jotain ylimääräistä stressin aihetta. Jos ei itsellä, niin jollakulla muulla läheisellä. Suolle siis tarpomaan ja tuulettamaan tunteita ja ärsytystä. Suolla asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiinsa ja saa hetken olla omien ajatustensa kanssa.

Myöhemmin tammikuussa selviää kokonaiskuva ja se, mitä nämä tulokset tarkoittavat vai tarkoittavatko yhtään mitään. Palaanko pitämään blogia vai jatkaako blogi uinuntaansa edelleen. Jos nyt jotakin olen noista syöpävuosista kaivannut (ja olen tosiaan yhttätyksekseni huomannut, että pari sellaista asiaa on), niin tämän blogin kirjoittamista ja vapautta vaellella luonnossa oman tunnon ja kunnon mukaan.