Kävin asioilla Helsingissä ja samalla iski kokemisen ahneus: halusin pitkästä aika päiväleffaan, kun kerran liikenteessä olin. Olisi Tom of Finland Tennispalatsissa, sehän on melkein kuin lepuuttamista, istuu vain mukavasti penkissä, eikö? No sitä ennen jäi vähän aikaa, samassa talossahan on Helsingin Taidemuseo HAM, siellähän käväisee ihan siinä sivussa, eikö?
No ei se ihan niin mennyt, mutta nautin silti! Taisi viikonloppuisesta Porvoon visiitistä jäädä halu nautiskella taiteesta ja kulttuurista omassa rauhassa, ilman lasten kiirettä seuraavaan paikkaan.
Erityisesti kiinnosti tuo HAMin Tyko Sallinen. Mikä lie siinä julkeassa taiteilijahahmossa kiinnostaa? Olen suurella mielenkiinnolla lukenut kaiken hänestä vastaan tulleen. Tykosta ja Mirristä, lapsen lähettämisestä Tanskaan ilman äidin tahtoa. Ja Akseli Gallen-Kallelan loukkaamisesta, Krapula-ateljeesta...
Tästä näyttelystä jäi nousi myös mieleen tuo "Tyko eli monta elämää". Sitä lukee ja peilaa omaan elämäänsä: minäkin haluan monta elämää, ainakin sen toisen, uuden ja terveen kantasolusiirron jälkeen!
Näyttelyssä olivat esillä tunnetut teokset, kuten Jytkyt ja lukuisat maalaukset taiteilijan vaimosta, Helmi Vartiaisesta eli Mirristä. Silti tähän pieni maisemakuva, josta nyt mieleeni nousi Juha Tapion Kaksi puuta -laulun teksti.
Ihan korni rinnastus, mutta ajattelin tietysti miestäni ja tätä meidän muuttunutta elämää. Ehkä mekin joskus vielä katsellaan tätä vaihetta taaksepäin kuin
Olen aina ollut elämäkertafriikki, joten Tykon elämien jatkoksi sopi hyvin Tom of Finland, elokuva Touko Laaksosesta, muusikosta ja taiteilijasta. Leffan alkaessa olinkin jo aivan poikki, ja oli ihanaa upota teatterisalin pehmeään tuoliin.
Jäin miettimään elokuvaa pitkäksi aikaa, vaikka tarina sinällään on tuttu. Pidin kuvauksesta ja pääosan esittäjästä, erityisesti pidin musiikin selloteemasta, joka kuului elokuvan aikana muutaman kerran. Sen sijaan itse elokuva oli minusta kerronnallisesti poukkoileva, tai sitten omassa keskittymiskyvyssäni oli puutteita. Sekin paljon mahdollista!
Tarina sinänsä on ehdottomasti ajankohtainen ja kertomisen arvoinen: rakkaus saa näkyä! Samastuin tähän, vaikkakin aivan eri näkökulmasta kuin elokuva.
Mietin, että myös syöpä on ollut joskus kirosana, sitä on piiloteltu, raivattu pois näkyvistä, sen on pelätty tarttuvan ja siihen on liitetty paljon erilaisia uskomuksia jumalan kirouksesta sairastuneen syyllistämiseen asti. Nykyään syövästä puhutaan kyllä avoimesti. Kaipa tämä sairauskin saa näkyä ja kuulua, kun se koskettaa jo niin isoa osaa meistä joko suoraan tai jonkun läheisen kautta.
No ei se ihan niin mennyt, mutta nautin silti! Taisi viikonloppuisesta Porvoon visiitistä jäädä halu nautiskella taiteesta ja kulttuurista omassa rauhassa, ilman lasten kiirettä seuraavaan paikkaan.
Erityisesti kiinnosti tuo HAMin Tyko Sallinen. Mikä lie siinä julkeassa taiteilijahahmossa kiinnostaa? Olen suurella mielenkiinnolla lukenut kaiken hänestä vastaan tulleen. Tykosta ja Mirristä, lapsen lähettämisestä Tanskaan ilman äidin tahtoa. Ja Akseli Gallen-Kallelan loukkaamisesta, Krapula-ateljeesta...
Näyttelyssä olivat esillä tunnetut teokset, kuten Jytkyt ja lukuisat maalaukset taiteilijan vaimosta, Helmi Vartiaisesta eli Mirristä. Silti tähän pieni maisemakuva, josta nyt mieleeni nousi Juha Tapion Kaksi puuta -laulun teksti.
 |
| Tyko Sallinen: Kaksi puuta 1911 |
kaksi vanhaa puuta sateen pieksämää
katsoo kevääseen, seisoo erillään
ja kestää joka tuulen ja sään-Juha Tapio
Olen aina ollut elämäkertafriikki, joten Tykon elämien jatkoksi sopi hyvin Tom of Finland, elokuva Touko Laaksosesta, muusikosta ja taiteilijasta. Leffan alkaessa olinkin jo aivan poikki, ja oli ihanaa upota teatterisalin pehmeään tuoliin.
Jäin miettimään elokuvaa pitkäksi aikaa, vaikka tarina sinällään on tuttu. Pidin kuvauksesta ja pääosan esittäjästä, erityisesti pidin musiikin selloteemasta, joka kuului elokuvan aikana muutaman kerran. Sen sijaan itse elokuva oli minusta kerronnallisesti poukkoileva, tai sitten omassa keskittymiskyvyssäni oli puutteita. Sekin paljon mahdollista!
Tarina sinänsä on ehdottomasti ajankohtainen ja kertomisen arvoinen: rakkaus saa näkyä! Samastuin tähän, vaikkakin aivan eri näkökulmasta kuin elokuva.
Mietin, että myös syöpä on ollut joskus kirosana, sitä on piiloteltu, raivattu pois näkyvistä, sen on pelätty tarttuvan ja siihen on liitetty paljon erilaisia uskomuksia jumalan kirouksesta sairastuneen syyllistämiseen asti. Nykyään syövästä puhutaan kyllä avoimesti. Kaipa tämä sairauskin saa näkyä ja kuulua, kun se koskettaa jo niin isoa osaa meistä joko suoraan tai jonkun läheisen kautta.
Kommentit
Lähetä kommentti