Siirry pääsisältöön

Vireä viikonloppu, matoinen maanantai




Etukäteen ei koskaan tiedä, millainen olo seuraavana päivänä on. Hyvästä päivästä on nautittava silloin, kun sellainen on, huonona päivänä annettava kaikkien aikomuksien olla ja tehdä asioita, joita jaksaa, pystyy ja jotka ilahduttavat!

Olin kuvitellut, että sytostaattien jälkeen viikonloppu menee ihan lepäillessä, mutta ei. Olin niin hyvinvoiva ja energinen, että perjantain jälkeen olo oli melkein "normaali" - mitä se sitten onkin. Joten ulkoilin, joogailin, tein hyvää ruokaa ja tehtiin mukavia juttuja perheen kanssa. Hyvä niin, sillä tänään onkin jo taas eri meininki.

Viikonlopun ehdoton kohokohta oli perheen yhteinen retki Porvooseen! Luvattua aurinkoa ei kyllä näkynyt, mutta muuten reissu oli virkistävä ja sai ajatukset mukavasti pois omasta navasta.

Kävimme Taidehallissa Soili Taljan Rajapintoja-näyttelyssä, ei ehkä lasten ensimmäinen valinta, mutta jokainen sai valita oman suosikkinsa ja niistä oli mukava keskustella jälkeenpäin kahvilla. Olisin viihtynyt taidehallissa kauemminkin ja katsella synkistä taustoista nousevia värejä, toisiinsa kiehtovasti kietoutuvia valokaaria.

Maanantai koittikin sitten pysy-sängyssä-ja-vedä-se-peitto-pään-yli -fiiliksellä. Nytkö se flunssa sieltä kuitenkin pukkaa?

Koska oli hoitopäivä, en voinut jäädä kotiin möhimään, vaan oli pakko suunnata päiväsairaalaan pistosta saamaan. Siellä sairaanhoitaja tuumasi, että vetämätön olo saattaa liittyä myös sytostaattien sivuvaikutuksiin liittyvään ns. matalasoluvaiheeseen, jolloin siis valkosolujen määrä luuytimessä laskee. Tuolloin keho on hieman enemmän alttiina infektioille, koska kansankielellä sanottuna, pyrkii tasapainottamaan tilannetta. Paras siis lepäillä pari päivää ja antaa kehon palautua.

Jos flunssa kuitenkin iskisi, niin pienestä nuhasta ei niinkään ole haittaa. Sen sijaan kuumeen noustessa minun on suunnattava sairaalaan tarkkailtavaksi, infektioiden varalle.

Eli valkosipulit, inkiväärit ja muut flunssan estäjät tehostettuun käyttöön heti! Vetäydyn viltin alle lukemaan Keplerin Kaniininmetsästäjän loppuun!


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä ...

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu...

Hämäryyksiä labratesteissä

                                Pari vuotta on ehtinyt vierähtää edellisistä kuulumisista. Tapahtumia syöpäsaralla on ollut sinä aikana ilahduttavan vähän: kontrollilabrat puolen vuoden välein ja hematologin tapaaminen kahden vuoden välein. Juuri ennen vuoden vaihdetta oli vuorossa tämä hematologin tapaaminen ja tällä kertaa labratesteissä oli jotakin hämärää. Ensimmäinen hämärä juttu labroissa oli se, että sieltä oli unohdettu tehdä tarkemmat immunofiksaatioselvitykset eli kevytketjuarvot, jotka ovat myelooman seurannan kanssa olennainen asia. Toinen hämäryys oli se, että vuorokausivirtsan tuloksessa oli jotakin hämäryyttä gamma-alueella, mutta siitäkään ei ollut tehty tarkempia selvityksiä. Uusiin labratesteihin oli siis suunnattava ja pissa uudelleen kerättävä. Ja hematologin kirjettä tuloksista rauhallisesti odotettava. Ehdin jo käväistä uusissa verikokeissa ja kevytketju-tulokset sieltä s...