Soittivat sairaalasta. Kantasolusiirto siirtyykin viikolla eteenpäin. Höh. Olin jo niin menossa ja valmis.
Jos, ja kun, positiivista haluaa löytää, niin saammepahan näin koko perheen kanssa yhteisen lomaviikon! Alkuperäinen päivämäärä nimittäin osui juuri miehen loman alkuun, jolloin hänen koko kesälomansa ajan olisin ollut sairaalassa.
Minulla on tietysti kaikenlaisia rajoituksia tässä päällä eli mihinkään ulkomaanmatkoille ei spontaanisti tästä lähdetä. Vaikka ei meidän perheessä aiemminkaan olla kovia reissaajia oltu, mutta ainakin se oli mahdollista. Lähteä, jos haluttiin. Nyt kaikkea pitää vähän tarkemmin suunnitella. Esimerkiksi, jos festareille haluaa mennä, niin bajamaja ei oikein ole hyvä vaihtoehto. Hygieenisempää pitää olla. Ja miten niiden eväiden kanssa sitten? Mistään kojusta ei ainakaan voi mitään syödä.
Yhtä sun toista on siis kielletty, mutta joka niitä miettii, sitä tikulla silmään vai miten se meni.
Loppupeleissä tässä voi kaikenlaista pientä kivaa tehdä ja keksiä: voi ulkoilla ja tavata kavereita auringonpaisteessa, käydä leikkipuistoissa lasten kanssa, voi tehdä pieniä retkiä perheen kanssa, juoda lasillisen punaviiniä. Ja vaikka mitä.
Saattaa sitä vielä 3 viikon eristyksen aikana sairaalaoloissa tulla mieleen, että tämä tämmöinen vaihe on sittenkin ihan ok. Kun ystävät tulevat moikkaamaan avaruusasut päällä ja maskit naamalla. Kun ei pienestä huoneesta pääse ulos, ikkunaakaan saa avata eikä edes sukat jalassa saa omassa huoneessaan tassutella vaan sisätossut pitää muistaa laittaa, ettei hoitajien mukana pääse kulkeutumaan mihinkään mikroskooppisia salamatkustajia.
Tässä sitä vielä nukkuu ikkuna auki ja räpsyttelee menemään paljain jaloin!
Jos, ja kun, positiivista haluaa löytää, niin saammepahan näin koko perheen kanssa yhteisen lomaviikon! Alkuperäinen päivämäärä nimittäin osui juuri miehen loman alkuun, jolloin hänen koko kesälomansa ajan olisin ollut sairaalassa.
Minulla on tietysti kaikenlaisia rajoituksia tässä päällä eli mihinkään ulkomaanmatkoille ei spontaanisti tästä lähdetä. Vaikka ei meidän perheessä aiemminkaan olla kovia reissaajia oltu, mutta ainakin se oli mahdollista. Lähteä, jos haluttiin. Nyt kaikkea pitää vähän tarkemmin suunnitella. Esimerkiksi, jos festareille haluaa mennä, niin bajamaja ei oikein ole hyvä vaihtoehto. Hygieenisempää pitää olla. Ja miten niiden eväiden kanssa sitten? Mistään kojusta ei ainakaan voi mitään syödä.
Yhtä sun toista on siis kielletty, mutta joka niitä miettii, sitä tikulla silmään vai miten se meni.
Loppupeleissä tässä voi kaikenlaista pientä kivaa tehdä ja keksiä: voi ulkoilla ja tavata kavereita auringonpaisteessa, käydä leikkipuistoissa lasten kanssa, voi tehdä pieniä retkiä perheen kanssa, juoda lasillisen punaviiniä. Ja vaikka mitä.
Saattaa sitä vielä 3 viikon eristyksen aikana sairaalaoloissa tulla mieleen, että tämä tämmöinen vaihe on sittenkin ihan ok. Kun ystävät tulevat moikkaamaan avaruusasut päällä ja maskit naamalla. Kun ei pienestä huoneesta pääse ulos, ikkunaakaan saa avata eikä edes sukat jalassa saa omassa huoneessaan tassutella vaan sisätossut pitää muistaa laittaa, ettei hoitajien mukana pääse kulkeutumaan mihinkään mikroskooppisia salamatkustajia.
Tässä sitä vielä nukkuu ikkuna auki ja räpsyttelee menemään paljain jaloin!
“Kaupunkilaiset ja nuoriso elävät toista aikaa, kaikki alle seitsemänkymmentävuotiaat. Sen ajan nimi on kiire. Joka on oman pään keksintö. Kärsimättömyydeksi sellaista pitäisi sanoa. Joka taas on sitä että ihmiset eivät malta kärsiä vaikka kyllä kannattaisi. Kärsimyksen jälkeen pienikin helpotus tuntuu hyvältä. Mutta kun kaikki on koko ajan helppoa, niin mikään ei oikeastaan tunnu helpolta.”― Tuomas Kyrö, Mielensäpahoittaja
 |
| @Pixabay |
Hyvä asenne. Kannattaa nauttia kaikesta nyt, kun vielä voi. Ei tiedä koska punaviinikään maistuu seuraavan kerran.
VastaaPoistaItse jännitin etukäteen sitä, miten kestän kolme viikkoa eristyksessä. Se oli ihan turhaa. Kertaakaan ei huone ahdistanut ja aika meni käsittämättömän nopeasti. Tosin olen ollut varmaan aika mömmöissä, koska nyt on perheen kanssa selvinnyt, että en muista montakaan asiaa.
Onpa hyvä kuulla, että kolme viikkoa meni nopeasti! Varmaan itsekin stressaan ihan turhaan, tosin omassa tilanteessa mietin eniten lasten kannalta asiaa, mutta saattaa kyllä olla, että menee helpommin kuin mitä nyt etukäteen pelkään. Puuhaa ja tekemistä heillä nimittäin lomalla varmasti riittää!
Poista