Suuntasimme aluksi Joensuuhun ja olimme siellä yön hotellissa, mikä lasten mielestä oli tietenkin ihan parasta. Aivan lähituntumassa oli pari kivaa leikkipuistoa ja (minua) kiinnostava käsityökortteli sekä kivoja kahviloita, Surakan aitta ym. Harmi vaan, että kaikki kutsuvat terassit ammottivat tyhjinä, kun tämän kesän vallitseva sää, eli kylmä, tuulinen ja sateinen, näytti taas "parhaat" puolensa.
Joensuusta suuntasimme mummilaan Savonlinnaan. Olin suunnitellut tekeväni Tanhuvaaran alueella tavallista pidemmän kävelylenkin (tutkin etukäteen kaikki eripituiset ulkoilureitit), mutta siellä tehdyt karhuhavainnot saivat empimään. Tyydyin sitten lyhyempään kävelyyn, kun mies lähti henkivartijaksi. Melkein toivoin, että olisimme nähneet karhun, sillä tavalla kaukaa ja turvallisesti, olisihan se ollut säväyttävä kokemus!
Lapset viihtyvät mummilassa loistavasti! Isäni on loistava ruuanlaittaja, erityisalanaan kalaruuat, ja lapset tilasivatkin jo etukäteen ukilta kaikki lempparinsa, eli ukin kalakeittoa, kalapihvejä ja lammaspataa. Lörtsyjäkin tietysti piti saada.
Parista vesipyssystä riitti sotimista ja iso kivi mummilan rinteessä muuttui äkkiä päämajaksi. Muutenkin mummilan pihapiirissä ja on yhtä ja toista puuhaa, kuten vaikkapa sisiliskojen tarkkailua ja jahtaamista. Minäkin näin kaksi sisiliskoa, kun lapset saivat napattua sellaiset ämpäriin. Nimeltään kuulemma Gekko ja Omax. Ne päästettiin tietenkin hellästi vapauteen hetken tutustumisen jälkeen ja nyt niitä on ikävä. Huhtikuussa kirjoitin (Matkalla), että haluaisin nähdä kesällä sisiliskoja ja nyt näin kaksi!
Kävimme aamulla koko perheellä Savonlinnan torilla. Ihme kyllä en törmännyt yhteenkään tuttuun! Yleensä kesäaikaan tulee ihan yllättäviä kohtaamisia. Torilta suuntasimme Kasinonsaarelle vaeltelemaan ja syömään torilta ostettuja herneitä. Lapset olisivat halunneet käydä uimassa.
Säästimme uintireissun kuitenkin kotimatkalle, jolloin aurinkokin alkoi paistaa (ylin kuva). Löysimme ihan sattumalta matkan varrelta Mikkelistä kivan leikkipuiston, jonka yhteydessä oli myös uimaranta. Lapsia ei meinannut saada lähtemään pois ollenkaan! Siinä oli kiva katsella lasten riemua ja samalla nautiskella kahvit. Se on se oma sielunmaisemani, tuo näkymä Saimaalle.
Kävin matkalla tapaamassa ihmistä, joka on ollut parissakin elämäni vaiheessa minulle eri tavalla merkittävä. Viimeisen puolen vuoden aikana meitä on valitettavasti yhdistänyt verisyöpä. Vaikkakin eri syöpätyyppi, niin silti paljon samaa. Kuvittelin piipahtavani nopeasti, mutta puhuttavaa oli niin valtavan paljon. On se vaan niin ihmeellistä puhua sellaisen kanssa, joka oikeasti tietää ja ymmärtää, mitä tämä on. Kohtaamisesta jäi lämmin sydän ja paljon ajateltavaa pitkäksi aikaa!
Kommentit
Lähetä kommentti