Siirry pääsisältöön

Ikävä




Olen säälinyt itseäni eilen ja tänään. Itkin suihkussa salaa lapsilta ja metsässä lenkillä. Tuli niin kova ikävä sitä minun oikeaa, entistä elämääni. Sitä perusarkea, jossa risteilin työn, vapaan, perheen ja ystävien välillä ja tiesin, mitä ruuhkavuodet tarkoittavat. Sitä elämää, jossa ajattelin ilman muuta näkeväni kuopuksenkin aloittavan koulun, esikoisen pääsevän ripille, ja joskus vielä näkeväni millaisia nämä ihanat tyypit ovat isona.

Sitä elämää on niin kamala ikävä.

Kävin eilen labrassa. Verikokeilta otettiin pitkä lista. Pyysin samantien päästä makuulle, kun oli jo valmiiksi huono olo. Sitten otettiin EKG ja kävin kuvauttamassa vielä keuhkot röntgenissä. Tällaista se nyt on, arki. Ramppaan joko hoidoissa tai tutkimuksissa. Aikataulut tulevat sairaalalta ja tahdin määrää aggressiivinen verisyöpä. Ensi viikolla on lääkärin vastaanotto. Jotenkin kummasti minulla on päänsärkyä aina ennen näitä labratulosten ja tilanteen kuulemista. 

Kuulun sellaiseen Facebookin vertaistukiryhmään. Eilen siellä joku omainen kertoi, kuinka hänen omaisensa kuoli tähän samaan äskettäin. Ja oli saanut diagnoosin samoihin aikoihin kuin minä. Pitäisi  olla onnellinen, ja olenkin, että omalla kohdalla hoito on toistaiseksi tepsinyt, mutta ei tämmöinen saa ketään hihkumaan ilosta. Nöyräksi se tekee. En halua pelätä koko ajan. Mikään ei ole itsestäänselvää. Minulla sentään on mahdollisuus, jossakin toisessa ajassa tai paikassa ei olisi. Tai pitäisi olla sellaisia rahoja, joita näkee vain lottoarvonnassa.

Muuten viikko on ollut vauhdikas. Tämän kesän harvinaiset aurinkoiset päivät olen hyödyntänyt viipottamalla lasten kanssa milloin Töölönlahdella kiipeilypuistossa tai Lauttasaaren Kasinonrannassa piknikillä. 

Eilen vauhti loppui ja olisin halunnut nukkua koko päivän, mutta olin luvannut poikaselle yhteistä äiti-poika -aikaa. Pettymys olisi ollut hirveä, jos olisin siirtänyt. Käytiin sitten yhdessä vähän shoppailemassa, syömässä ja jätskillä. Naurettiin ja hassuteltiin. Ja vaikka olinkin ihan poikki reissun jälkeen, niin hyvä mieli tuli yhdessä vietetystä ajasta! 



Tunnisteet:

Kommentit

  1. Tiina2. heinäkuuta 2017 klo 8.52

    Kyllä se elämä muttuu pysyvästi diagnoosin jälkeen. Menetämme sen turvallisen tunteen, että ei minulle koskaan satu mitään. Vuosia samaa sairautta sairastunut ystävä sanoi minulle alkuvaiheessa, että tulee aika jolloin et edes joka päivä muista sairautta. Hän oli oikeassa. Uskon, että meillekin koittaa vielä arki ja arjen ihanat pienet murheet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Laulava aurinko2. heinäkuuta 2017 klo 12.16

      Näin se on varmasti! Odotan kyllä sitä päivää... :) Olen jo tässä puolen vuoden aikana huomannut, että uudet tilanteet ja muutokset varsinkin vaikuttavat mielialaan.

      Poista

Lähetä kommentti

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä ...
4 kommenttia
Lue lisää

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta...
1 kommentti
Lue lisää

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu...
7 kommenttia
Lue lisää