Voimat ovat palautuneet, samoin into! Suunnittelen kaikenlaista. On pikkutavotteita ja sitten vähän isompiakin, niin kuin esimerkiksi nyt aluksi kuntoutuminen tulevasta autologisesta kantasolusiirrosta ja sitten sen jälkeen tarvittaessa valmistautuminen toiseen, allogeeniseen siirtoon. Mutta ei niistä nyt tämän enempää, olen nimittäin valtavan innostunut kävelemisestä ja metsästä!
Olen alkanut katsella netistä vaellusreittejä ja -kohteita. Tavallaanhan nämä liittyvät siihen kuntoutumiseen.
Matalasoluvaihe on nyt takanapäin ja metsäprojektini on taas hyvässä vauhdissa. Kävin eilen Luukissa nautiskelemassa sellaisen 10km pituisen sauvakävelylenkin. Välillä annoin sauvojen levätä ja ihailin Väärälammen rannalla veden kimmellystä, välillä kuuntelin mystisen, vanhan metsän kuiskailuja tuulessa.
Ajatukseni on tehdä ennen eristystä joku pidempi oman elämäni vaellus tässä lähialueella, sellainen päivän retki. Yksi vaihtoehto voisi olla Luukki-Salmi (n. 23km), Seitsemän veljeksen vaellusreitti Palojoelta Rajamäelle tai sitten Nuuksion maisemissa. Miehen mielestä tämä ei välttämättä ole hyvä idea nyt. Puolustelin sanomalla, että voihan siinä pitää pitkät (eväs)tauot tarvittaessa.
Pidemmän tähtäimen tavotteisiin liittyen olen vilkuillut Itävallan maisemia sekä Espanjan Santiago de Compostelan eli Pyhän Jaakobin vaellusreittiä. Näiden unelmien toteutumista hidastavat allo-siirron jälkeinen matkustuskielto (ainakin 6kk) ja sekin, että tällä syövän nakertamalla selällä ei ihan heti rinkkaa kanneta. Kävellä voi kuitenkin muutenkin ja ottaa erilaisia, eripituisia etappeja, vaikka sitten jostakin majapaikasta käsin eli en todellakaan luovu näistä ajatuksista!
Ihmisellä pitää olla tavoitteita ja suunnitelmia. Ainakin minut ne pitävät käynnissä ja tuntuu hyvältä nähdä, visualisoida itsensä tämän syöpähässäkän ulkopuolelle, tulevaisuuteen.
Suunnitelmat ja unelmat rauhoittavat ja kantavat ihmistä pahan yli. Kun alun sokista pääsee yli, ihminen rupeaa usein kuin automaattisesti asettamaan tavoitteita. ”En minä nyt ehdi kuolemaan, kun olemme menossa koiranäyttelyyn ja hotellihuonekin on jo varattu”, voi olla hyvä, voimistava ajatus. Ihminen asettaa tavoitteensa monesti kuin itsestään sairautensa tasolle: jonkun tavoitteena on parantua kokonaan, toinen haaveilee ehtivänsä vielä kerran kesämökille. Unelma kannattelee kumpaakin.
- Syöpätautien dosentti ja psykoterapeutti Päivi Hietanen. HS 1.3.2017
Kotimaassakin on kyllä kiinnostavia paikkoja. Lemmenjoki, Pallas-Yllästunturi tai Urho Kekkosen kansallispuisto. Tai Hossa. Hossasta on viime aikoina uutisoitu paljon. Se on kesäkuussa avattu Suomen 40. kansallispuisto ja perustettu itsenäisyyden 100-vuotisjuhlan kunniaksi. Puhuin jo miehellekin, että haluaisin käydä Hossan kansallispuistossa ja nähdä Julman-Ölkyn kanjonin!
Julma-Ölkky on noin kolmen kilometrin mittainen kapea kanjonijärvi, jonka kallioseinämät kohoavat jopa 50 metrin korkeuteen. Kanjoni on syntynyt vuosimiljoonien kuluessa kallioperän liikkumisen yhteydessä.
”Se on jylhä ja kaunis paikka. Julma-Ölkky edustaa koskemattomuudellaan ainutlaatuista kohdetta”, Haataja sanoo. HS 17.6.2017
Sain eilen lääkäriltä vastaanotolla neuvon keskittyä asioihin, joista saan voimaa. Toinen neuvo koski hengittämistä, keuhkojen tuulettamista. Sytostaattien ja nesteytyksen vuoksi yksi ongelma kantasolusiirron yhteydessä on usein nesteen kertyminen keuhkoihin ja sen takia on tärkeää olla mahdollisimman paljon pystyasennossa, hyvässä ryhdissä ja hengittää syvään, koko keuhkojen kapasiteetilla. Neuvot koskivat ensisijaisesti eristysaikaa sairaalassa, mutta mikä ettei tätä valmistautumisvaihettakin - kerään voimaa metsästä ja samalla treenaan hengityselimistöäni.
Ja kun yksi lenkki on tehty, suunnittelen jo seuraavaa! Juuri nyt tähyän ja tutkiskelen reittejä Itä-Suomen suunnalla!
Kuulostaa loistavalta. Hyvä peruskunto auttaa valtavasti toipumista. Lääkäri on muuten oikeassa keuhkojen suhteen. Mahdollisimman paljon pystyssä ja itse tein paljon yksinkertaisia hengitysliikkeitä, joilla rintakehä avautuu. Yksinkertaisimmat ovat käsien nosto ylös edestä ja sivukautta.
VastaaPoistaHaaveilu ja tavoitteiden asettaminen tulevaisuuteen antaa voimia.
Näin on! Sinullakin oli selkeä, konkreettinen tavoite: päästä mökille tiettyyn päivämäärään mennessä! Se kuulosti todella hyvältä ja olen iloinen, että se toteutui niin hyvin! Ja kiitos vinkeistä! Olen suunnitellut sellaisia lyhyitä pystyasennossa tai jopa istualleen tehtäviä joogaharjoitukisa, ja olen myös tehnyt hengitysharjoituksia, itseasiassa jo aiemminkin laulamisen kautta tutustunut hengitysjuttuihin. Pääsen nyt testaamaan niitä (eri tavalla) tositilanteessa!
Poista