Sairaalaelämää

 Äiti, voitko sä kuolla siihen? Ootko sä siellä enemmän kuin kaks yötä? Mitä jos tulee joku infektio?

Täällä nyt ollaan, Meilahden kolmiosairaalan osastolla 7A. Aamulla otetut labrat olivat ok ja iltapäivällä anestesialääkäri laittoi kaulaan keskuslaskimokatetrin. Tuota katetrin laittamista jännitin etukäteen, kun se oli taas yksi uusi asia, mutta hyvin se meni. Otin kyllä mielelläni vastaan tarjouksen rauhoittavasta lääkkeestä sitä tarjottaessa.

Huomenna tuon keskuslaskimokatetrin kautta laitetaan tiputuksena sytostaattia, melfalaania eli eri ainetta kuin aiemmin, joten saa nähdä miten elimistö siihen reagoi. Ennen sitä aloitetaan jo nesteytys, jonka on tarkoitus huuhdella elimistöä eli poistaa myrkkyjä. Sytostaatti käytännössä tuhoaa luuytimeni toiminnan kokonaan ja siksi sitten keskiviikkona katetrin kautta siirretään aiemmin kerätyt omat, puhdistetut kantasoluni takaisin. Kantasolut voivat sitten muuntua erilaisiksi elimistön tarvitsemiksi soluiksi ja rakentavat sitten luuytimen pikku hiljaa uudelleen. Tuosta kantasolujen keräysprosessista kirjoitin aiemmin täällä.

Takana on ihana viikonloppu! Kun tämä sairaalaprosessi siirtyi viikolla, pääsimmekin käyttämään saamamme joululahjaliput Pori Jazzeille! Siellä nautin hyvistä eväistä, parhaasta seurasta, loistosäästä sekä musiikista tietenkin! Suomiproge säväytti ja Chaka Khan sai sukatkin groovaamaan.

Kävimme Porissa ihan päivän reissulla, koska halusin olla sunnuntain kotona lasten kanssa. Lapset tietysti leikkivät kavereiden kanssa, syötiin, pidettiin vohvelikestit ja istuttiin miehen kanssa terassilla katsomassa lasten kungfu-taisteluesitystä trampoliinilla. Sellaista justiinsa hyvää, tärkeää ja tavallista, ihan parasta.

Illalla alkoi lapsilta tulla noita kysymyksiä. En osaa sanoa, kuinka kauan täällä nyt olen. Ainakin enemmän kuin kaksi päivää. Mutta sen sanoin, että mikäli se minusta riippuu, niin en aio kuolla vielä pitkään aikaan, ja että olen maailman parhaassa sairaalassa, jossa minua hoidetaan todella hyvin! Se taisi olla riittävän hyvä vastaus, koska hetken päästä molemmat tuhisivat rauhallista unta.

Maisemat huoneeni ikkunasta

Kommentit