Kortisoni, kultaseni

Olen ollut kolme päivää ilman kortisonia ja ymmärrän nyt, minkä voimin olen hyrrännyt töissä ja vetäissyt ennätyskilsat viime viikon metsälenkillä Teijossa! Tänään veto sitten loppui ja melkein jo ikävä iski.

Vaan eipä tarvitse olla ilman, huomenna jo saan tarttua pinkkitekstiseen Medrol-purkkiin ja tankata sieltä vähän virtaa. Kortisonihan lopetettiin alkuviikosta, koska ihon käänteishyljintä näytti hyvin rauhoittuneen enkä enää kiinnittänyt siihen mitään huomiota. Noh. Kaksi päivää ilman ja kaveri kysyi, että onko mulla jotain ihottumaa... Tänään sitten soitin nöyränä takaisin hemapolille ja sieltä sitten annettiin ohjeet aloittaa kortisoni huomenna uudestaan.

Aika rauhallinen tuo ihon kukinta on edelleen. Silti, parempi aloittaa kortisoni ajoissa, niin se ei pääse leviämään ja pahenemaan ja ehkä myös kuurin pituuskin sitten lyhenee. Ja ainakin annostus pysyy maltillisena. Mitä siitä tapahtuu, jos tuo ihottuma nyt sitten leviäisi, ihottumahan ei kuulosta kovin pahalta? Pahimmillaan iho voisi kovettua, muuttua sellaiseksi krokotiilinnahaksi, joka ei enää ole elastinen. Pahimmillaan ei voisi enää hymyillä tai ilmeillä ja iho voisi lohkeilla ja sitä kautta sitten mennä myös haavoille ja altistua erilaisille infektioille.

Tällä hetkellä tunnen taas nuo vieroitusoireet. Väsyttää, niveliä kolottaa, niskaa särkee, päätä särkee. Sain nimittäin kehoituksen aloittaa annostus uudestaan vasta iltapäivällä, joten päätin aloittaa kuurin vasta huomenna aamulla, jotta nukkuisin paremmin. Huomenna se sitten helpottaa, kortisonin kanssa ei tunne olevansa köyhä eikä kipeä.

Kortisonin teho piilee sen kyvyssä hillitä tulehdusta, minkä seurauksena oire, kuten potilaan kokema kipu, poistuu tai vaimenee merkittävästi.              LÄHDE: Kortisoni auttaa moneen

Alkuviikosta tein päivän reissun Teijon kansallispuistoon. Tämän postauksen kaikki kuvat ovat sieltä. Se oli hieno päivä ja ihana retki! Fiilistelin jo etukäteen monta päivää ja suunnittelin reittiä. Kiersin Matildajärven sekä Jeturkastin muinaispolun reitit, ihailin kivirakennelmia, järvimaisemia ja nautiskelin luonnosta ja rauhasta. 

Tein myös allosiirron jälkeisen ennätyksen eli 10km kävelyä! Nyt tosin tajuan, että se ei varmaankaan olisi onnistunut ilman kortisonia. Todellinen kunto ja jaksaminen voikin olla ihan jotain muuta. Hui.