Siirry pääsisältöön

Loma loppuu!




Vielä olisi muutama päivä lomaa jäljellä, mutta ajatukset ovat alkaneet jo pörrätä töiden ympärillä. Näinkö mä nyt todellakin pääsen töihin? Ihanko oikeasti ne päästävät mut töihin, eikö tähän enää mitään estettä tule?

Olenko valmis siihen? Ja olenko nyt sitten terve? Tutkimuksissa ei ole enää löydetty syöpää. Ne hoidot tai lääkkeet, mitä minulla vielä on, eivät hoida syöpää, vaan niillä estetään käänteishyljintää ja viruksia tai vahvistetaan luustoa. Tällä hetkellä voin hyvin, omasta mielestäni tosi hyvin. Tunnen itseni aika terveeksi ja tunnen mitä suurimmassa määrin olevani elossa (vaikka voi se olla kortisonin luomaa harhaakin...). Silti, aina on se pieni peikko. Jokainen, joka on joskus syöpä-diagnoosin saanut, tuntee sen peikon.

Olen valmistautunut työhön paluuseen mm. käymällä kampaajalla ja laittamalla uuden, poltetun oranssin värisen työlaukkuni kuntoon! Etsin kuumeisesti myös tiettyjä, materiaalia pursuavia muistitikkuja, mutta en ole toistaiseksi onnistunut löytämään niitä millään. Ehkä ne odottavat töissä, en muista 1,5 vuoden takaisia mielenliikkeitäni kovin tarkasti, minähän jäin vain joululomalle, joka sitten sattuneesta syystä hieman venähti.

Musta on ihanaa, kun ideat alkavat liikkua ja pulpahdella pintaan! Se luova puoli minusta on ollut uinuksissa tämän sairauden aikana ja olen sitä kyllä kaivannut. Toteutan luovuuttani nimenomaan töissä, se on tässä ainakin käynyt selväksi. Työ ja sen sisältämä vuorovaikutus innostaa ja inspiroi minua, mutta en todellakaan ole mikään työnarkomaani.

Sairaslomalla olen ollut monenlaista: äiti, vaimo, potilas, toipilas, kokki, siivooja, laiskottelija, kunnon kohottaja, metsissä vaeltaja ja blogin kirjoittaja. Ja tietysti ihan vaan minä, oma itseni. Blogin kirjoittaminen on tainnut olla ainoa niin sanotusti luovan tuottamisen tapa. Tai ovathan nuo minun kokkailunikin välillä aika luovia viritelmiä.

Kukaan ei ole tätä puolta minussa tukahduttanut, se vain on mennyt niin. Ehkä se on ollut aina niin. Olen sairaslomani aikana tehnyt niin kuin minusta on hyvältä tuntunut. Itsekin vähän hämmästelen, ensinnäkin tätä ja sitä, miten äkkiä tämä kesä loppuu ja töihin paluu on edessä. Ja kun ystävien juttuja kuuntelen, niin en ole ainoa ihmettelijä.

Annan ajatusten kuljeskella työasioissa, työpaikan ihmisissä ja ympyröissä. Viimeisille lomapäiville olisi sellainen toive, että helle loppuisi ja pääsisin pitkälle vaellukselle metsään. Ja että mentäisiin vielä melomaan yhdessä koko perheen kanssa!

Tämä kesä lukuina:
- 0 tapaturmaa tai infektioa (kenelläkään perheestä, jee!)
- 1 kerta intiaanikajakilla (liian vähän)
- 2 kertaa suppailemassa (liian vähän)
- 3 live-keikkaa kuuntelemassa (liian vähän)
- 4 milligrammaa kortisonia toistaiseksi (blääh)
- 5 ravintola-ruokailua
- 6 paikkakuntaa kierretty
- 7 puhelinsoittoa Meikun hematologiselle polille
- 9 vuotta naimisissa ihanan miehen kanssa, justiinsa juhlittiin kromihääpäivää!
- 24 joogatreeniä
- 110 km kävelyä (tavoite oli enemmän, syytän hellettä!)






Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu