Isoja ja pieniä toiveita

Olen nyt kolme viikkoa selvinnyt hengissä töissä ja vieläpä ilman tartuntoja, vaikka "asiakkaista" melkein puolet jo kröhii karmean flunssan kourissa. Ja itse asiassa töissä on edelleen siistii, voittaa sairasloman, sairaalat ja syöpähoidot mennen tullen.

Kotonakin lapset yskii ja kröhii, molemmat ovat toisella kierroksella jo. Joka puolella jos jonkinlaista tautia, taitaa olla tällaisen vastustuskyvyltään vajaan ekstreme-viikot menossa. Jännityksellä odotan, mitä nyt seuraa, mutta toistaiseksi olen säästynyt seuraavilla keinoilla:

• pesen käsiä usein, siis lähes maanisesti
• käsidesiä on mukana käsilaukussa, työpöydällä, retkirepussa jne niitä tilanteita varten, kun käsienpesu on mahdotonta
• olen opetellut olemaan koskettelematta nenääni, silmiäni ja kasvojani. Jos kutittaa, rapsutan liinan tai huivin tai muun vastaavan kulmalla
• kurlaan hammaspesun jälkeen kurkun suolaliuoksella, tämä tosin liittyy enemmän ikenien hellimiseen, mutta ei tee huonoa nielullekaan.

Hyvällä tuurillakin saattaa olla osuutta asiaan.

Viime viikolla oli seitsemän kuukauden kontrolli Meikussa. Silläkin uhalla, että toistan itseäni, niin kaikki edelleen niin hyvin kuin mahdollista! Käytössä on edelleen kolme lääkettä ja ne pysyvät vielä toistaiseksi: käänteishyljinnän estolääke Sandimmun, viruslääke Valavir ja lievä kortisoniannos ihon käänteishyljintään. Toivon, että viimeisin voitaisiin lopettaa pian, mutta välillä tuo iho taas punoittelee sillä tietyllä käänteishyljintämäisellä tavalla, joten yritän olla toivomatta liikaa. Ja totesin kyllä lääkärillekin, että jos selviän tällaisella pienellä kortisonikuurilla silloin tällöin, niin pystyn elämään sen kanssa. Turvotusta ja pöhötystähän se vähän aiheuttaa, mutta ei läheskään, ei siis lähellekään niin paljon kuin viime keväällä, kun oli tähän kuuriin verrattuna kuusitoistakertainen vuorokausiannos käytössä!

Kyselin taas hematologilta monenlaista. Tämä nauraa aina jo valmiiksi, kun mulla on kännykän muistiossa pitkä lista mitä oudompia kysymyksiä ylöskirjattuna. Taas kerrattiin immonologian kehittymisen vaiheita: allogeenisen siirron jälkeen kestää 1-2 vuotta elimistön uuden puolustuskyvyn rakentua. Samoin jo taustalla ollut syöpä ja ne alkuvaiheen hoidot vaikuttavat edelleen siihen, että esim. vastustuskykyyn vaikuttavat gammaglobuliinit ovat puutteellisia.

Esittelin myös oman teoriani tämän syövän syistä: pitkäaikainen työskentely hometilassa (todettu suuret määrät sädesientä ja muita homeita) ja altistuminen homeille kuormitti elimistöäni jatkuvilla infektioilla ja näin ollen sieltä ei enää riittänyt puolustusvoimia syöpäsoluille ja mutaatio pääsi käyntiin. Ehkä myös Tsernobyl ja muutkin epäonniset tekijät vaikuttavat taustalla. Hematologi totesi, että näitä on vaikea todistaa ja että ainakaan suoraa yhteyttä homeiden ja verisyövän välillä ei ole lukuisissa tutkimuksissa löydetty. Vaan eipä niillä syillä omalta kannalta enää ole väliä, mutta mitä enemmän syy-yhteyksiä löydetään, sitä useampaa ehkä tulevaisuudessa voidaan myös auttaa.

Alan olla siinä pisteessä, että uskallan sanoa ääneen unelmiani. Yksi toive kävi toteen jo vähän yllättäenkin, kun pääsin töihin etuajassa (alunperin veikkasivat 2,5 vuotta saikun kestoksi), mutta toinen on muotoutunut vähän vaivihkaa. Aluksi ajattelin, että ei se ole mahdollista, ei sitä ihminen millään ehdi, mutta viime päivinä se onkin saavuttanut muodon miksi ei! Eli jos tässä sellaisena pitkän tähtäimen rohkeana suunnitelmana seuraavien tilatun 20 vuoden aikana vaeltaisin ja kokisin kaikki Suomen 40 kansallispuistoa, niin se olisi aikamoista!

Unelman tavoittelu on vasta alussa. Tähän mennessä olen tutustunut Nuuksioon, Sipoonkorpeen, Torronsuohon sekä Liesjärveen. Ja nyt syksyllä on tähtäimessä vielä pari muutakin etelän kohdetta.

Olenkin lähes jokapäiväinen vieras luontoon.fi -sivuilla, roikun Facebookin kansallispuistot tutuiksi -ryhmässä ja huokailen hienoja kuvia, suunnittelen ja mittailen reittejä, katselen kuvia ja fiilistelen. Että jos vaikka ensi kesänä tähtäisi suoraan pohjoisimpaan pohjoiseen.

@Pixabay