Siirry pääsisältöön

Sytomegalo is back!

Ihan kuin ei olisi jo jännitystä ollut elämässä tarpeeksi, niin lisää vaan pukkaa! Sytomegalovirus on takaisin kuvioissa ja sen suhdanteita seurataan nyt tarkalla silmällä.

@Pixabay


Sytomegalovirus piinasi minua poikkeuksellisen kauan keväällä allogeenisen siirron jälkeen. 3-4 kuukautta ramppasin sairaalassa ensin kaksi kertaa päivässä useampia tunteja kestävissä tiputuksissa, sitten kerran päivässä ja lopulta söin viruslääkettä kotona, ja sillä lääkkeellä se lopulta taittoi. Kortisonin lopettamisella oli myös osuutta asiaan.

Sytomegalon paluun syy on eräänlainen domino-efekti: ensin palasi ihon käänteishyljintä, sitä hoitamaan aloitettiin kortisonilääkitys, joka puolestaan herätteli taas tämän ikävän viruksen horroksestaan. Kyseessä on siis kehon oma virus, joka allosiirron jälkeen usein alkaa häiriköidä vastustuskyvyn ollessa alhaalla.

Toistaiseksi virusarvo oli vielä niin matalalla, että selviän tihennetyillä labrakäynneillä. Kaksi kertaa viikossa nyt saan uudet tulokset, mistä nähdään viruksen aiottu suunta, nousussa vai laskussa. Jos arvo nousee tietyn viitearvon yli, niin sain sen käsityksen, että ensin kokeillaan tuolla tabletilla. Ja se tarkoittaa, että pystyn vielä jatkamaan töitäkin!

Johan tässä ehdinkin pari päivää nautiskella töissä! Työmatkakin hymyilyttää. Se kulkee nimittäin kaukana ruuhkasta, keskellä pieniä mutkaisia maanteitä, joiden varsilla on lehmiä ja peltoja.

Meidän pienempi pieni aloitti tänään koulutiensä! Hyvin meni ja kivaa oli ollut, vaikka jännitys oli kova. Meidän ilmeikäs, ihana tyyppi, joka on täynnä iloa ja valoa! Ja niin kuin vielä vähän aikaa sitten pelkäsin, että en pääse koulutielle saattelemaan, mutta pääsinpä kuitenkin! On ollut jotain roskaa äidin silmässä pitkin päivää...


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä ...

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu...

Hämäryyksiä labratesteissä

                                Pari vuotta on ehtinyt vierähtää edellisistä kuulumisista. Tapahtumia syöpäsaralla on ollut sinä aikana ilahduttavan vähän: kontrollilabrat puolen vuoden välein ja hematologin tapaaminen kahden vuoden välein. Juuri ennen vuoden vaihdetta oli vuorossa tämä hematologin tapaaminen ja tällä kertaa labratesteissä oli jotakin hämärää. Ensimmäinen hämärä juttu labroissa oli se, että sieltä oli unohdettu tehdä tarkemmat immunofiksaatioselvitykset eli kevytketjuarvot, jotka ovat myelooman seurannan kanssa olennainen asia. Toinen hämäryys oli se, että vuorokausivirtsan tuloksessa oli jotakin hämäryyttä gamma-alueella, mutta siitäkään ei ollut tehty tarkempia selvityksiä. Uusiin labratesteihin oli siis suunnattava ja pissa uudelleen kerättävä. Ja hematologin kirjettä tuloksista rauhallisesti odotettava. Ehdin jo käväistä uusissa verikokeissa ja kevytketju-tulokset sieltä s...