Flunssaa, töitä ja romanttisia suunnitelmia

@Pixabay

Nyt se on vihdoinkin saavuttanut minut, tämän vuoden - ja itse asiassa koko allogeenisen kantasolusiirron jälkeisen uuden elämäni - ensimmäinen flunssa. Kurkunpäässä on tulinen rengas, silmät vesittää, poskipäitä ja otsaonteiloita kolottaa, vatsakin vähän reagoi.

Toivon, että kyseessä on vain peruspöpö, joka menee itsestään ohi aiheuttamatta enempiä ongelmia. Mutta ylimääräistä stressiä tästä silti koituu. Jos vatsa vielä yhtään enemmän tässä "aktivoituu", niin on lähdettävä Meikkuun tarkistamaan, etteikö kuitenkin olisi kyseessä suoliston käänteishyljintä. No miten erotetaan ripuli käänteishyljinnästä? Tähystämällä. Käänteishyljintä nimittäin tekee suoliston pintaan omanlaisensa kuvion. Sellaista ei ole missään pitkittyneessä ripulissa, antibioottiripulissa tai muissa vatsaongelmissa.

Kotikonstit:

• höyryhengitys
• sinkkisumute (kiitos vinkistä työkaverille)
• berocca
• valkosipuli
• suolaliuoksella kurlailu
• nenakannulla ja suolaliuoksella röörien huuhtelu, siis nenänielun huuhtelu.

Näihin on siis lääkäriltä luvat kysytty. Beroccaan ja sinkkisumutteeseen suhtautui vähän epäilevästi, mutta ei kieltänytkään. Nyt vain mietin, että voikohan se olla tuo Berocca, mikä vatsaa sekoittaa. Noissa nenäkannu-asioissa pitää muistaa kannun huolellinen pesu ja kuivattaminen sekä käytetyn veden puhtaus, ettei siellä ala elää "jotakin" ei toivottua.

Toistaiseksi kaikki vielä melko ok. Silti jännittää. Ylähengitystien tulehdukset eli flunssat voivat nimittäin jossain tapauksessa laukaista harvinaisen keuhkojen käänteishyljinnänkin. Eli toivon, että yskä pysyy poissa. Ja toivon, että flunssa pysyy ylhäällä ja kaukana keuhkoista, keuhkokuumekaan ei ole millään tavalla tervetullut. Edelleen on sekin sääntö voimassa, että jos kuumetta on 38 astetta, niin päivystykseen pitää lähteä. Stressaavaa tämä sairastaminen, vaikka levätä pitäisi.

Kävin kylläkin alkuviikosta Meilahdessa Pentacarinat-inhalaatiossa. Sen tarkoitus on pitää Pneumocystis-sienen aiheuttama keuhkokuume poissa, mutta muunkintyyppisiä keuhkokuumeita on, eikä niihin ole estolääkitystä. Putken kautta hengittely kestää noin 15 minuuttia ja se maistuu todella kitkerälle ja ärsyttää jonkun aikaa kurkun limakalvoja. Olisi paljon kätevämpää, jos voisi käyttää estolääkkeenä tablettihoitoa, mutta valitettavasti sulfa-allergian takia en enää voi niin tehdä. Toisaalta, onneksi on olemassa vaihtoehtoinen hoitomuoto!

Pentacarinat-kattaus Meilahdessa

Ongelma on siinä, että en oikein osaa nyt levätä. Koko ajan on jotakin säätöä, sekä kotona että töissä. Ja se 55% osa-aikainen työssäkäynti, niin sanonko mitä... Ei kyllä ihan pysy niissä raameissa, mutta ei kerrota Kelalle, eihän?. Tämänkin päivän olin pyhittänyt levolle, mutta mitä teen: suunnittelen, haen matskua, tutustun erilaisiin oman alan sovelluksiin, teen tarkennuksia tarjouspyyntöihin ja hankintalistoihin, häiriköin kollegoita oudoilla kysymyksilä, ideoin seuraavia tapahtumia jne.

Tavallaan näen itseni ikään kuin ulkoapäin ja huudan itse itselleni, että lopeta hyvä ihminen ja lepää. Mutta kun se juna on käynnistynyt, niin se vain kulkee. Ideaa puskee ihan jatkuvalla syötöllä! Ja pakkohan se on heti kaikki vähintäänkin kirjata ylös, ihan pakko. Ja niille, jotka kehottavat jäämään saikulle, niin minähän en sairaslomalle ihan helpolla jää, kun kerran olen päässyt töihin! Eikä tämä ole mitään työn sankaruutta, vaan ihan täyttä kypsymistä pitkään sairaslomaan.

Oman säätönsä tähän soppaan tuo myös jatkuva puhelimen vahtaaminen. Joka viikko ainakin kahtena päivänä odotan hematologin puhelua verikoikeiden tuloksista. Toisaalta olen myös kiusallisen tietoinen siitä, milloin diabeetikko-laps tai ekaluokkalainen pääsevät koulusta ja mikäli jompi kumpi on yksin kotona aamuin tai iltapäivisin. Ja tarkkailen puhelinta senkin takia. Välillä onnistun vastaamaan, välillä en. Huoh.

Laitetaan tähän väliin kuitenkin vähän iloisempiakin asioita. Eilen se hematologi soitti nimittäin ihan täydellisellä ajoituksella eli viisi minuuttia työpäivän päättymisen jälkeen. Paras uutinen oli, että kortisonin aloittamisesta huolimatta sytomegalovirusta oli veressä pyöreä nolla! Nyt siis pelkkä perusverenkuva, ei mitään syöpään liittyviä tutkimuksia. Seuraavat sitä osastoa olevat taitavat tulla vasta 9 kuukauden kuluttua siirrosta eli parin kuukauden päästä.

Viikonloppu on nyt kuitenkin rauhoitettu ja tehdyt romanttiset suunnitelmat peruttu. Tai ainakin siirretty. Meillä oli miehen kanssa tarkoituksena vihdoinkin lähteä kahdestaan metsäretkelle Keski-Suomeen ja viettää aikaa myös kulttuurin parissa (mun unelmatreffit siis), mutta ei tuo vaeltaminen ole tässä kunnossa hyvä idea. Siirrämme siis tätä kahdenkeskistä superviikonloppua hieman eteenpäin kalenterissa ja toivomme, että ilmat vielä silloinkin hellivät. Ehkä pääsemmekin nauttimaan parhaimmasta ruskasta!