Kuuma linja

@Pixabay

Mikä siinä on, että lotossa voittaminen ei onnistu, ei sitten millään, mutta sen sijaan onnistun saamaan heti ensimmäisen flunssan perään toisen? Ja sekin, että kaikenlaisia vaikeita sairauksia, niin kuin vaikkapa syöpä, osataan hoitaa ja jopa parantaa, mutta flunssaa edelleenkään ei?

Ensin kärventelin äänettömänä kurkkukivun ja kurjan olon kanssa. Tajusin lopulta jopa jäädä kotiin lepäämään. Maanantaina kävin jo kävelemässä "perusvitosen" tästä  ähipellon ympäri, mutta eilen töissä se iski sitten taas. Ja toi kaikki kaveritkin mukanaan. Tänään on jo ihan täysi räkärumba, silmät valuu ja päätä särkee. Töissä pärjäsin kyllä yllättävän hyvin kortisonin ja duactin yhdistelmällä.

Kuumetta ei ole, mutta tässä flunssan pitkittyessä täytyy vähän seurata, ettei kerää tulehdusta poskionteloon tai kehitä jotain pahempaa muotoa perusflunssasta. Meikkuun jos soittaa, niin ne pyytävät melkoisen herkästi sitten poskiontelo- ja keuhkokuviin.

Mulla on vähän niin kuin sellainen kuuma linja tuonne hematologille, ja se on kyllä aika kova etu tässä tilanteessa. Perusterveyskeskukseen en saa asioida, vaan suunta on suoraan Meikkuun, koska siellä se paras asiantuntemus kantasolusiirtoasioissa on. Onko käänteishyljintää vai tavan ripuli, tai missä vaiheessa flunssa kuulostaa siltä, että täytyy tarkistaa poskiontelot tai keuhkot, ja millä lääkkeellä silmätulehdusta saa tällä taustalla hoitaa. Myös lääkkeiden yhteisvaikutukset täytyy osata arvioida.

Tätä etua osaan kyllä kaivata sitten tulevaisuudessa, kun minut siirretään askel kerrallaan vähitellen takaisin perusterveyden hoitoon! Sekin päivä lähestyy, sillä ensi viikollahan allosiirrosta tulee kuluneeksi jo kahdeksan kuukautta! Sitten on myös hemataologin vastaanotto ja kontrolli. Sitä ennen tietysti labrat. Peruskuvio siis.

Ja mä olen jo yhdestä ja puolesta flunssasta selvinnyt hengissä! Ei tullut kuumetta eikä pahempaakaan. Kyllä se vastustuskyky siellä nyt kehittyy!

Mieskin on kipeänä, molemmat ollaan ihan töttöröö ja möllötetään vaan illat sohvalla niistäen ja röhisten. Ihmeellisintä on, että kummallakaan lapsella ei tätä ole!