Tänään labrassa laborantin etsiessä karkailevaa suonta muistiini nousi vahva välähdys niistä kymmenistä talviaamuista, jotka eristyksissä ollessa alkoivat aina verikokeella. Joka ikinen aamu heräsin siihen, kun kärryt putkiloineen kilistelivät sisään ja kirkkaat valot lävähtivät huoneen kattoon. Sen jälkeen perässä tulivat EKG-kärryt ja seurattiin sydänkäyrää. Sitten saapuivat vielä aamupalakärryt. Yksi kärryjen valtakunta koko osasto.
Siitä on tänään tasan kahdeksan kuukautta. Tai jos poispääsystä lasketaan, niin suunnilleen seitsemän. En muistele sitä kaiholla, mutta en kauhullakaan. Lähinnä ihmetellen. Tapahtuiko se todella minulle?
Tuntuu ihan uskomattomalta! Vielä toukokuussa en olisi voinut uskoa, että nyt olen todellakin töissä, saan viettää ihan tavallista aikaa perheen kanssa, manaan tavallista flunssaa, tapaan kavereita ja suunnittelen seuraavaa metsäreissua.
En edelleenkään tiedä, puhuisinko syövästä preesensissä vai imperfektissä. Minulla on syöpä vai minulla oli syöpä. Jälkimmäinen kuulostaa ehdottomasti paremmalta, vaikka ei minua kyllä kukaan ole mitenkään julistanut terveeksi. Ehkä tässä voisi noudattaa sellaista kunnes toisin todistetaan -periaatetta. Minulla ei ole syöpää, ellei toisin todisteta.
Olen alkanut varovasti suunnitella tulevaisuutta. Tuolla aiemmin lausuin ääneen sen tavoitteen, että käyn vielä Suomen jokaisessa neljässäkymmenessä kansallispuistossa ja tuo suunnitelma etenee syyslomalla, kun lähdetään perheen kanssa Kolille mökkeilemään ja retkeilemään.
Kävin tänään Meikussa lääkärin vastaanotolla kahdeksan kuukauden tarkistuksessa. Nyt ei otettu erityisiä syöpäkontrolleja, vaan perusverenkuva ja käänteishyljinnän seuranta. Tuo ihon käänteishyljintä vaikutti hematologista sen verran rauhalliselta, että kortisoniannosta voidaan vähentää joka toisena päivänä otettavaksi. Sain myös vahvistusannostuksen pari kuukautta sitten annetulle vitosrokotukselle. Nyt ei iske jäykkäkouristus, polio eikä kurkkumätä!
Vähän huvitti, kun yksi ystävä vertasi minua nyt 8kk ikäiseen vauvaan (korvaa sana "vanhemmat" sanalla "hematologi"):
Lapsesi kehittyy nyt kohinalla. Hänestä tulee liikkuvaisempi ja hän alkaa pyrkiä yhä aktiivisemmin pystyasentoon. Mitä turvallisemmaksi lapsi tuntee olonsa, sitä rohkeammin hän tutustuu ympäristöönsä. Tässä iässä otetaan tärkeitä kehitysaskelia itsenäistymisen tiellä. Yhä enemmän liikkuva lapsi nauttii uudesta vapaudestaan. Vapaus ei kuitenkaan ole täydellistä, sillä vanhempien luomat rajat ovat lapsen oman turvallisuuden tähden vielä kovin tiukat. Tätä lapsen saattaa olla usein vaikea ymmärtää. Kaikesta huolimatta hän alkaa reagoida kieltoon. (Vau.fi)
Kuulostaa soveltaen tutulta. Kaikki rajoituksista ja syövästä muistuttava alkaa vähän ärsyttää, vapaus ja terveys kiehtoo.Kuukauden päästä on kuitenkin vuorossa laajemmat tutkimukset. Vuorokausivirtsankeräys, keuhkojen toimintakokeet, luustonvahvistustiputus, syöpäarvojen seuranta ja paljon verikokeita. Oli hieman vaikeuksia saada kaikki aikataulut sovitettua, kun tuo työssäkäynti haittaa kaikenlaista muuta toimintaa, kuten vaikkapa tätä terveyden/sairaudenhoitoa ja harrastamista.
Pitkittyneen flunssan takia kävin lisäksi poskionteloröntgenissä ja nielunviljelyssä. Ja tuossa verikokeessa, jossa testataan immunoglobuliinitaso, jolla siis mitataan vastustuskykyä. Jos se on kovasti alakanttiin, niin noita immunoglobuliineja voidaan sitten tiputtaa verenkiertoon ja sillä tavalla buustata vastustukykyä. Ihmettä hommaa! Sanoin kyllä lääkärille, että en nyt vielä tämän flunssan perusteella ole kovin huolissani alhaisesta vastustukyvystä, kun mieskin on kärvistellyt yli kaksi viikkoa saman taudin kourissa. Siis mies, jolla ei yleensä ikinä ole flunssaa.
Juhlin kahdeksan kuukauden merkkipaalua käymällä hyvän ystävän kanssa yllättävässä paikassa lounaalla sekä kahvittelemassa ja illalla vielä pienellä kävelyllä peltojen ympäri. Siellä ihmettelin outoa tunnetta käsivarressa. Ihan kuin käden tilalla roikkuisi puupökkelö. Sitten tajusin, että se rokotushan siinä muistuttelee itsestään.
Iski sellainen onnen tunne kuin syksyinen tuulenpuuska: olen täällä ja olen elossa!
Kommentit
Lähetä kommentti