Kahlaan lumessa vyötäröä myöden. Olen matkalla töihin ja päällä on farkut ja jalassa kaikkea muuta kuin lumikengät. Että mitähän hittoa?
Etsin epätoivoisesti paikkaa, mihin pääsisin piiloon pissalle. Kivulias hätä saattaa yllättää milloin vain työmatkan varrella eikä kauniin maisemareittini varrelta löydy huoltoasemaa tai kahvilaa, mihin voisi sopivasti piipahtaa. Ei, metsään on mentävä ja mielellään heti tai välittömästi!
Nyt talvella lumen määrä hieman vaikeuttaa etsintöjä. Ojat ovat yllättävän syviä ja lunta on joka paikassa eikä kaikkia mahdollisia pysähtymispaikkoja ole aurattu niin, että auton saisi siihen tökättyä sopivasti ja käännettyä takaisin varsinaiselle reitille.
On minulla jo pari vakipaikkaa, mutta aina ei hätä niin sanotusti osu juuri sopivassa kohdassa. Silloin on pakko suunnata auto äkkiä jorpakkoon ja katsoa joku kuusen juuri. Ei muuten ole ihan niin helppoa kuin luulisi.
Olen diagnosoinut itseni nyt pissavammaiseksi. En tiedä, onko tämä sen kurjan polyooma-viruksen aiheuttamaa vai allogeenisen kantasolusiirron joku kummallinen seuraus, Meikun hematologitkaan eivät osanneet sanoa.
Ultraäänikuvasta ei selvinnyt mitään. Ultraava lääkäri oli kanssani samaa mieltä, että kyseessä voi olla IC eli interstiitinen kystiitti, valitettavasti. Siihen ei ole parannuskeinoa. Odotan urologilta vahvistusta.
En ihan hirveästi jaksa kuitenkaan voivotella asiaa, sillä tiedän, miten paljon huonommin asiat voisivat olla: sytomegalo-virus olisi voinut edetä aivoihin, syöpä olisi voinut jo uusia, käänteishyljintä olisi voinut tappaa. Kaikenlaista monin verroin pahempaa. Tässä kuitenkin porskutetaan ainakin 90% toimintakykyisenä.
Silti. Kyllähän tämä haittaa elämää, ei sitä voi kieltää. Niin kuin olisi virtsatulehdus joka ikinen päivä. Pahimmillaan kipu on sietämätöntä. Pissalla joudun ramppaamaan kymmeniä kertoja vuorokaudessa ja on monia tilanteita, missä sitä on ärsyttävä selitellä. Työssäni en pysty hilppaamaan vessaan mitenkään salaa ja huomaamatta. Kun tunnin aikana suuntaan kolmatta kertaa vessaan, olen alkanut naureskellen selitellä, että juu juu, tuli juotua liikaa kahvia. Oikeasti ei kyllä naurata yhtään, vaan ketuttaa ja stressaa.
Harrastustoimintaakin tämä haittaa. On ärsyttävää kesken hiihtolenkin aikana venkslata suksien kanssa ja käydä pari kertaa taas pusikossa. Ja parinkymmenen asteen pakkasilla on kyllä aika vilakkaa pyllistellä kuusikossa. Ylipäätään kaikki toiminnat ja reissut pitää suunnitella niin, että kohteessa on vessa tai metsikkö. Mikään peltolenkki ei siis käy.
Olen onnistunut määrittelemään ainakin yhden ruoka-aineen, mikä pahentaa oireita, ja se on chili. On tullut testattua. Punaviiniä voi sentään ottaa huoletta lasillisen tai kaksi, ei yhtään enempää. Empiirinen ihmiskokeeni on vielä kesken, joten muista vaikuttavista aineksista ei ole vielä varmuutta.
Tähän asti olen jotenkin toivonut, että tämä on vain ohimenevää, mutta kun tätä on jatkunut kohta vuoden, niin kyllä nyt puhutaan jo kroonisesta vaivasta.
Saisikohan tähän vessapassin, jota vilauttamalla pääsisi vaikka kaupassa vessaan, kun kaikissa kaupoissa ei ole asiakasvessoja?
Vessapassin tarkoituksena on helpottaasuolistosairauksia, endometrioosia, suolistosyöpää, neurosairauksia, eturauhasyöpää, gynekologisia syöpiä, rakkosyöpää ja neuroendokriinisiä kasvaimia sairastavien mahdollisuutta päästä välittömästi lähimpään vessaan.Sairauksien ikävimpiin oireisiin voi kuulua suoliston tai rakon toiminnallinen häiriö, joka aiheuttaa jopa kymmeniä WC-käyntejä vuorokaudessa. Sairastavat voivat olla pakotettuja pysyttelemään WC:n läheisyydessä: kun tarve päästä vessaan iskee, ei sitä ole aikaa etsiä. Vessapassi
Kommentit
Lähetä kommentti