Vuoden vaihteeseen kuuluu usein menneen nollaamista, jonkunlaista välitilinpäätöstä menneestä suhteessa tulevaan, monenlaisia toiveita ja tavoitteiden asettelua.
Vuosi sitten pidimme perhepäivällisellä toivomuskierroksen vuodelle 2018. Yksi toivoi tramppapuistokäyntejä ja parannuskeinoa syöpään sekä diabetekseen, toinen pleikka nelosta, kolmas ja neljäs terveyttä kaikille sekä menestystä kantasolusiirtoon. No, ei tullut pleikka nelosta, eikä tramppapuistossakaan taidettu käydä, ja tiede ja tutkimus parannuskeinojen suhteen jatkavat kehittymistään, mutta yhden toiveen toteutumisen suhteen näyttää tällä hetkellä aika hyvältä! Jatkamme toivomista!
Tänä vuonna varsinaista toivomusrinkiä ei käyty, mutta veikkaanpa, että kaikkien listalla olisi ihan vain tavallinen ja levollinen tuleva vuosi.
En ole ikinä tehnyt uudenvuodenlupauksia, enkä tehnyt nytkään. Hyvinvoinnin ja unelmien tavoittelun hengessä otin kuitenkin vastaan retkihaasteen eli tavoitteena tehdä 52 erilaista retkeä vuodessa:
Tein jo tänään ensimmäisen retken! Alunperin ajatuksenani oli etsiä lähistöllä sijaitseva Pirunkellari ja valtava lippaluola, mutta toisin kävi. Lumen paljouden takia en löytänyt sopivaa paikkaa autolle. Yritin jopa päästä kohteeseen jäätä pitkin, mutta koska jäällä ei näkynyt edes pilkkijöitä eikä pakkasta ole vielä ollut kovin montaa päivää, jänistin ja jätin aikeen sikseen. Vaihdoin kohdetta lennosta.
Lähdinkin lähellä sijaitsevalle Kuhakoskelle, mikä olikin iltapäivän hämärtyvässä auringossa oikein mielenkiintoinen kohde. Katselin tavallista pientä talitiaista, joka pörhisteli ja piipitti minulle pensaan oksalla. Katselin alaspäin jäiden keskellä elinvoimaisena virtaavaa koskea. Kiipeilin lumisten kivien päällä (mainittakoon, että minulla oli icebugit jalassa) ja nautin lumesta heijastuvasta valosta.
Tämä olkoon siis haastelistalta kohta 45. Pikainen piipahdus, sillä rehellisyyden nimissä pakkasta alkoi olla sen verran, että vaikka miten olin pakannut vaatetta, pääsi kylmyys puraisemaan. Mutta kaunista oli ja levoton mielikin rauhoittui.
Olen taas itsekseni mietiskellyt onnellisuuden olemusta sekä merkityksellisyyden kokemuksia ja pyöritellyt muutamaa lehdistä lukemaani ajatusta:
"Jotta elämässä olisi jotain mieltä tai tarkoitusta, täytyy tavoitella ja toteuttaa asioita, jotka ovat muulla tavalla arvokkaita: esimerkiksi luoda jotain kaunista, edistää oikeudenmukaisuutta, keksiä jotain hyödyllistä tai leikkiä lasten kanssa. Jos tällaisessa hankkeessa onnistuu, usein sivutuotteena on onnellisuutta ja mielihyvää." Antti Kauppinen - fil. professori HS 2.1.2019
"Synnymme tänne siksi, että kuolemme. Välissä tapahtuu elämä. Meille se on merkityksellistä, universumille yhdentekevää." Tuomas Kyrö - Eeva 01/2019
Kommentit
Lähetä kommentti