Koukussa

Lehdissä on viime aikoina ollut useita juttuja kipulääkkeistä ja siitä, miten helppoa niihin on jäädä koukkuun. Listoilla vilahtelevat minullekin tutut Oxy-alkuiset lääkkeet.

Muistissa on vielä oma yritykseni lopettaa noiden käyttö kerrasta viime keväänä. Eihän siitä mitään tullut. Tai siis tuli oikein paha olo ja olin sekaisin kuin seinäkello, kunnes sain kunnon ohjeet, miten niiden käyttö tulee lopettaa oikein eli asteittain.

Oksikodoni kuuluu vahvoihin opioideihin. Se tuli ryminällä USA:n markkinoille 1990-luvun lopulla ja laajeni nykyiseksi huume-epidemiaksi. --- HOIDOSSA olevien huumepotilaiden yleisin diagnoosi Suomessa on opioidiriippuvuus. Amfetamiinin käyttäjiä on enemmän kuin opioidien käyttäjiä, mutta opioidien vieroitusoireet ovat hankalimmat ja pisimmät. HS 25.11

Käytin noita ooppiumijohdannaisia lääkärin määräyksestä syövän ja allogeenisen kantasolusiirron jälkeen ilmestyneeseen kovaan polyoomaviruksen aiheuttamaan kipuun parin kuukauden ajan ja se aika riitti aiheuttamaan todennäkisesti lievän riippuvuuden. Sanon lievän siksi, että kuitenkin hyvillä ja tarkoilla ohjeilla pääsin "kuiville" mielestäni suhteellisen helpolla.

Silti tuo koko kokemus oli pelottava. Ensinnäkin on inhottavaa, että on niin kovaa kipua, mihin ei tavallinen burana tai paracetamol riitä. Niitä en tosin siinä vaiheessa olisi saanutkaan edes syödä maksa-arvojen seurannan takia, joten ilmeisesti maksan kannalta nämä vahvemmat olivat turvallisia. Toisekseen on inhottavaa huomata fyysiset oireet, mitkä ilmaantuivat, kun edellisen lääkkeen ottamisesta oli kulunut riittävästi aikaa. Välillä ei oikein tiennyt, mikä oire johtui mistäkin: syövästä, sytostaateista, viruslääkkeistä, kipulääkkeistä. Vaihtoehtoja riitti!

Inhoan noita lääkkeitä, mutta se oli ainoa, mikä auttoi siihen karmeaan kipuun. Koko kevät meni aivan pöhnässä. Kotiin pääsy sairaalasta oli suuri ilon aihe (moni allogeenisen siirron saanut ja sytomegaloviruksesta tai käänteishyljinnästä kärsinyt viettää sairaalassa kuukausia), mutta on myös useita viikkoja, jotka ovat menneet ihan ohi. Olen joko nukkunut tai ainakin melkein koko ajan. Pahimpina aikoina nukuin neljät päiväunet ja päälle vielä runsaat yöunet.

”Yleisimmin he ovat ihmisiä, joilla on vaikkapa vaikea selkäsairaus. Pitkäaikaiset tuki- ja liikuntaelinkivut ovat nimensä mukaisesti pitkäaikaisia eivätkä koskaan hellitä.”Sen sijaan esimerkiksi syöpäsairaiden osuus on ollut opioidien käyttäjistä muutaman prosentin luokkaa. HS 25.11

Olen onnellinen, että olen päässyt suurimmasta osasta lääkkeitä eroon. Joitakin minulle todennäköisinä povattuja lääkkeitä (insuliini, kolesterolilääkitys, verenpainelääkitys) en ole tarvinnut ollenkaan.

Nykyään voin sanoa, että olen henkisesti riippuvainen mindfulness-sovellusten äänimaisemiin. Mukavimmat äänimaisemat löytyvät minusta Calm - ja Mindfulnes - ohjelmista. Kuuntelen siis kännykältä metsän suhinaa ja linnun laulua tai sateen ropinaa illalla nukahtaakseni. Se on rauhoittavaa ja yleensä nukahdan siihen ihan hyvin. Ainoastaan kortisoni-iltoina tarvitsen vahvistusta myös nukahtamislääkepurkista, mutta toivon mukaan pian koittaa aika, kun niistäkin pääsee eroon.

Jotkut rauhoittuvat kuulemma ASMR-äänteitä. Esimerkiksi oma tyttäreni kuuntelee ASMR-ääniä nukkumaan käydessään ja se rauhoittaa häntä.

ASMR tarkoittaa hyvänolon tuntemuksia, kihelmöintiä ja väristyksiä, jotka tiettyjen äänien kuuleminen laukaisee. 

http://asmr.fi

Minusta nuo ASMR-äänet ovat vähän pelottavia, outoja kuiskauksia, kuin kauhuelokuvasta. Mutta metsän äänet kännykästä kuulumaan, niin kuvittelen nukkuvani taivasalla, tuulen suhistessa ja linnunlaulussa! Kuljen mielikuvissani uusia polkuja ja suunnittelen tulevia reittejä. Olen koukussa metsään.