Flunssa iski! Miten se taas löysi minut? Vähän huvittaa valittaa tällaista pikkujuttua syöpäjuttejen jälkeen. Oikein someenkin päivitin asiasta ja kuvan kanssa. Sinkkisuihketta, sitruunaa ja valkosipulia ja mitä näitä perinteisiä troppeja menin kehumaan.
Enpä tainnut verisyövästä pistää vastaavanlaista päivitystä ja kerjännyt sympatiaa! En laittanut kuvia reporankana sytostaattien jälkeen tai sädehoitomaski naamalla enkä kuvia käsivarsista sen jälkeen, kun joku tiputus oli mennyt vähän "ohi" tai niinä lukuisina kertoina, kun suonta ei meinannut löytyä. En laittanut kuvia itsestäni yksin sairaalaeristyksissä tai punasolu-, trombosyytti-, kantasolutiputuksista. Vaikka itse kyllä itseäni välillä säälinkin.
Ei nyt sellaista voi läväyttää ihmisten silmille, keskelle muutenkin kaunisteltua some-arkea.
Mutta flunssasta voi valittaa! Se on ihanan normaalia ja jokainen voi samastua siihen!
Syöpä, no se herättää ihmisissä pelkoa ja paniikkia. Tai tirkistelyn halua. En myöskään halua viestiä olevani passiivinen uhri, jolle tehdään milloin mitäkin rajulta kuulostavia toimenpiteitä. Ainakin sen asenteen olen voinut itse valita, vaikka sairautta ja sen seurauksia en. Ja siltä varalta, että olisinkin kupsahtanut jossakin vaiheessa, en haluaisi sellaisten kuvien jäävän ihmisten mieliin.
Flunssa sen sijaan on niin arkista. Jokainen on joskus niiskuttanut viltin alla ja juonut mustaherukkamehua litratolkulla, onhan? Se on harvoin mitään vakavampaa ja sitä voi huolettomasti kommentoida ja toivottaa pikaista paranemista.
Tässä täytyy tietysti olla varovainen sanoissaan, koska ainakin hematologi otti tämän kuumeettoman perusvirukselta vaikuttavan flunssankin vakavasti ja passitti minut heti vihaamaani nenä-nieluviljelyyn. Siis tavallinen nielunviljely ei tällaisessa tapauksessa riitä, vaan viljely imetään letkulla nenän kautta. Ja kyllä, se on juuri niin epämiellyttävää kuin miltä kuulostaakin!
Tästä voinee jo päätellä, että hematologin vastaanotto ja peräti 10 kuukauden kontrolli allosiirron jälkeen oli eilen! Kaikki oli onneksi edelleen hyvin, vaikka tällä kertaa alustavat tutkimukset olivat hieman suppeammat kuin tietyissä taitekohdissa. Se suurin taitekohta lienee tuossa yhden vuoden jälkeen siirrosta. Silloin mitataan taas kaikki mahdollinen: luuntiheys, keuhkoröntgen, laajat verikokeet, vuorokausivirtsankeräys ja niin edelleen...
Ainoastaan iho on kuulemma hieman epäilyttävä. Se on siinä ja siinä, sanoi mukava hematologi, että onko se atooppista ihottumaa vai käänteishyljintää. Voi olla, että olenkin saanut kantasolujen luovuttajalta atooppisen ihottuman. Omista soluista se ei kuulemma enää ole peräisin, koska solut ovat uusiutuneet täydellisesti ja vastaavat siis nyt luovuttajansa perimää. Ihmeellistä ja outoa! Vaikka ihan hyvä diili minusta, jos punnitsee vaihtoehtoja!
Kävelin Meikusta suoraan apteekkiin ja ostin vahvimmat rasvat, mitä hyllystä löytyy ja olen nyt hölvännyt ihoa ihan triplasti normaaliin verrattuna. En nimittäin missään tapauksessa halua, että mahdollinen kuivuus sekoitetaan ihon käänteishyljintään! Siitä seuraisi turhaa kortisonihoitoa ja käänteishyljinnänestolääke Sandimmunin jatkumista. Nythän tuota Sandimmunia lähdettiin pikkuhiljaa purkamaan. Katsotaan, miten elimistö tähän reagoi.
Mutta kuinka paljon rasvaa on tarpeeksi rasvaa? Tuntuu, että eilen ostamani purtilot hupenevat tätä menoa hirvittävää vauhtia ja kaikki se lotraamani rasva vain katoaa ihoon kuin sadepisara Saharaan.
Enpä tainnut verisyövästä pistää vastaavanlaista päivitystä ja kerjännyt sympatiaa! En laittanut kuvia reporankana sytostaattien jälkeen tai sädehoitomaski naamalla enkä kuvia käsivarsista sen jälkeen, kun joku tiputus oli mennyt vähän "ohi" tai niinä lukuisina kertoina, kun suonta ei meinannut löytyä. En laittanut kuvia itsestäni yksin sairaalaeristyksissä tai punasolu-, trombosyytti-, kantasolutiputuksista. Vaikka itse kyllä itseäni välillä säälinkin.
Ei nyt sellaista voi läväyttää ihmisten silmille, keskelle muutenkin kaunisteltua some-arkea.
Mutta flunssasta voi valittaa! Se on ihanan normaalia ja jokainen voi samastua siihen!
Syöpä, no se herättää ihmisissä pelkoa ja paniikkia. Tai tirkistelyn halua. En myöskään halua viestiä olevani passiivinen uhri, jolle tehdään milloin mitäkin rajulta kuulostavia toimenpiteitä. Ainakin sen asenteen olen voinut itse valita, vaikka sairautta ja sen seurauksia en. Ja siltä varalta, että olisinkin kupsahtanut jossakin vaiheessa, en haluaisi sellaisten kuvien jäävän ihmisten mieliin.
Flunssa sen sijaan on niin arkista. Jokainen on joskus niiskuttanut viltin alla ja juonut mustaherukkamehua litratolkulla, onhan? Se on harvoin mitään vakavampaa ja sitä voi huolettomasti kommentoida ja toivottaa pikaista paranemista.
Tässä täytyy tietysti olla varovainen sanoissaan, koska ainakin hematologi otti tämän kuumeettoman perusvirukselta vaikuttavan flunssankin vakavasti ja passitti minut heti vihaamaani nenä-nieluviljelyyn. Siis tavallinen nielunviljely ei tällaisessa tapauksessa riitä, vaan viljely imetään letkulla nenän kautta. Ja kyllä, se on juuri niin epämiellyttävää kuin miltä kuulostaakin!
Tästä voinee jo päätellä, että hematologin vastaanotto ja peräti 10 kuukauden kontrolli allosiirron jälkeen oli eilen! Kaikki oli onneksi edelleen hyvin, vaikka tällä kertaa alustavat tutkimukset olivat hieman suppeammat kuin tietyissä taitekohdissa. Se suurin taitekohta lienee tuossa yhden vuoden jälkeen siirrosta. Silloin mitataan taas kaikki mahdollinen: luuntiheys, keuhkoröntgen, laajat verikokeet, vuorokausivirtsankeräys ja niin edelleen...
Ainoastaan iho on kuulemma hieman epäilyttävä. Se on siinä ja siinä, sanoi mukava hematologi, että onko se atooppista ihottumaa vai käänteishyljintää. Voi olla, että olenkin saanut kantasolujen luovuttajalta atooppisen ihottuman. Omista soluista se ei kuulemma enää ole peräisin, koska solut ovat uusiutuneet täydellisesti ja vastaavat siis nyt luovuttajansa perimää. Ihmeellistä ja outoa! Vaikka ihan hyvä diili minusta, jos punnitsee vaihtoehtoja!
Kävelin Meikusta suoraan apteekkiin ja ostin vahvimmat rasvat, mitä hyllystä löytyy ja olen nyt hölvännyt ihoa ihan triplasti normaaliin verrattuna. En nimittäin missään tapauksessa halua, että mahdollinen kuivuus sekoitetaan ihon käänteishyljintään! Siitä seuraisi turhaa kortisonihoitoa ja käänteishyljinnänestolääke Sandimmunin jatkumista. Nythän tuota Sandimmunia lähdettiin pikkuhiljaa purkamaan. Katsotaan, miten elimistö tähän reagoi.
Mutta kuinka paljon rasvaa on tarpeeksi rasvaa? Tuntuu, että eilen ostamani purtilot hupenevat tätä menoa hirvittävää vauhtia ja kaikki se lotraamani rasva vain katoaa ihoon kuin sadepisara Saharaan.
 |
| @Pixabay |
Kommentit
Lähetä kommentti