Ensin ne positiiviset eli pissa-polyooma on irrottamassa otettaan! En tarvitse enää vaippoja, en ramppaa vessassa kymmenen minuutin välein eikä ole enää jatkuvia kipuja! Niinpä päätin jättää heti pois karmeat opiaatit, joiden takia olen suunnilleen nukkunut yötä päivää viimeiset pari viikkoa.
Se ei ollut hyvä idea!
Järkyttävä päänsärky, öistä levottomuutta, itkuisuutta, tärinää, sellaisia ovat olleet viimeiset pari päivää. Panadol ei auttanut millään, ei ulkoilu, ei venyttely. Tänään sitten tiputuksessa osastolla mainitsin asiasta. Mitattiin verenpaine: 149/104 eli aika paljon tällaiselle, jolla normaaliluvut 110/70. Lääkäri oli sitä mieltä, että tässä kaikessa on kyse vieroitusoireista ja oli hieman suuttuneen oloinen siitä, että näin vain ominpäin olin lopettanut kuin seinään. Että ei sitä niin saa tehdä, vaan pitää pudottaa annosta ja sitten vähitellen harventaa.
Sain sitten puolet pienemmän eli pienimmän mahdollisen annoksen ja reseptin siihen, ja kuin taikaiskusta särky katosi ja olo muuttui (mukamas) normaaliksi. Kylmä kalkkuna ei kannata, mennään sitten asteittain alaspäin. En tajua, että jotkut voivat olla samalla lääkeannoksella työkykyisiä! No, tulipa nyt sitten tällainen vieroituskin sitten koettua.
Onhan tässä tietysti vielä muitakin riippuvuutta aiheuttavia lääkkeitä, kuten kortisoni, menossa. Saapa nähdä, mitä sitten seuraa, kun siitäkin pitää irrottautua! Toisaalta hyvä, kun tietää mistä on kysymys. Ja kortisoniahan on jo nyt asteittain tiputettu. Seuraava vaihe on, että otan sitä 4mg joka toinen päivä, jos siis kaikki menee suunnitellusti.
Onneksi nämä vieroitusoireet eivät pilanneet meidän vappua. Saimme nimittäin harvinaisen vieraan kylään, isäni tuolta itäisestä Suomesta! Ukki on meillä harvinainen vieras, koska hän on äitini omaishoitaja ja jokainen, joka sitä työtä tuntee, tietää, että kotoa on hyvin vaikea irrottautua ja silloinkin, kun vapaa hetki koittaa, on monesti pelkkä lepo paikallaan. Nyt kävi kuitenkin niin hyvä tuuri, että ukki pääsi meille. Oli ihana nähdä pitkästä aikaa, vaikka myös hieman haikeaa, kun ei tiedä, milloin seuraavan kerran tavataan. Ehkä kesällä.
Samoin meille tulivat vappua viettämään meidän tukijoukot, eli miehen sisko gourmet-kokki miehensä kanssa sekä appivanhemmat. Joulupukin tuoma savustuspönttö otettiin käyttöön ja meillä oli todella makoisat ribsit ja lihat vapunaatto-illallisella. Sää oli alkuillasta ihana ja syötiin alkupalat ulkona.
Ja vaikka itse en saanut (vielä! 3 viikon päästä ehkä saan!) syödä ihanan näköistä salaattia enkä nauttia sitä kaivattua punaviiniä (etteivät maksa-arvot nouse ja luulla sitä käänteishyljinnäksi), skoolasin Pommacilla ja nautiskelin muuten vaan hyvästä seurasta ja erinmaisesta ruoasta. Olin riittävän tunteellinen, tunteellisempikin jopa, kuin viiniä nautittuani (ne virotusoireet...).
Tinttis on innostunut tekemään ilmapalloeläimiä, ylhäällä kuvassa vapun kunniaksi kuva nimeltään Leikkivät koirat.
Kävin äsken postilaatikolla hakemassa päivän lehden ja naapurin pojat siinä sitten rivissä (n. 5-6 -vuotiaita) katsoivat uteliaina kaulalla olevaa cv-katetriani. "Mikä toi on?" kysyi yksi reippaasti. "No se on vähän sellainen niin kuin auton bensatankki, josta laitetaan bensaa autoon. Tästä laitetaan minuun lääkettä." sanoin. "Aha!". Se riitti hyvin selitykseksi.
Kommentit
Lähetä kommentti