Siirry pääsisältöön

Sisäistä erakkoa ulkoiluttamassa



Uskomaton toukokuu! Aurinkoa ja lämpöä piisaa. Etenkin lapset nauttivat, heitä ei juuri näe päivän aikana, kun viilettävät tuolla pihalla tai pulikoivat altaassa.

Omalta osaltani auringossa oloa on syöpähoitojen ja lääkityksen (Sandimmun altistaa auringolle) takia rajoitettu. Ulkona pitää siis käyttää 50-kertoimista aurinkorasvaa, mikä tahraa ja värjää ihon kelmeäksi. Ihon palamisesta voisi seurata sekundaarinen syöpä, melanooma. Ei kiitos!

Onneksi en koskaan ole ollut mikään auringonpalvoja. Liikun ulkona mieluiten aamuisin tai iltaisin, kun on riittävän viileää, tai istuskelen varjossa ja katselen lasten leikkejä. Kaupungilla kulkiessa pidän leveälieristä hattua ja aurinkolaseja, kuljen vähän kuin incognito vaan eipä minua ole muutenkaan tutut törmätessä tunnistaneet, kun kasvoilla on vielä niin raju kortisonipöhö.

Eilen kävin ensimmäistä kertaa pitkään, hyvin pitkään aikaan kahvilassa ystävän kanssa. Istuimme toki ulkona terassilla näin hyvällä ilmalla. Tilasin suklaamuffinin (yksittäispakatun toki, ei mistään vitriinistä pöpöjen keskeltä) ja omenamehun, jee, yhtä juhlaa!




Tuntui vähän oudolta olla ihmisten ilmoilla pitkästä aikaa. Melua ja väkeä. Sisäinen erakkoni on tainnut päästä valloilleen, olen muuttunut vähitellen oman elämäni vaeltajaksi ja metsäläiseksi. Miten mä enää pärjään töissä, 1000 ihmisen työyhteisössä? Osaanko enää edes pukeutua asiallisesti, kun kotona kuljeksin pieruverkkareissa kaiket päivät?

Oli se kahvilointi silti todella kivaa! Ihanaa, kun on kesä ja saa tavata ystäviä vapaammin ulkoilmassa!

Sain viime viikolla 4-kuis lahjaksi uuden objektiivin kameraan, sillä on ollut mahtava saada parempia kuvia ja päästä harjoittelemaan valokuvauksen saloja lisää.



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ei herkimmille

Olen ollut parin päivän ajan oikea turhauman ruumiillistuma! On kerrankin tehnyt mieli postata pitkä rivi rumia sanoja, kaikki mahdolliset eritteet ja elimet ja muut perkeleet liitteeksi. Pitkän flunssan jälkeen pääsin viime viikolla vihdoin töihin, mutta sitten iski ”the silmätulehdus” . Etuliite ja sitaatit siksi, että tämäpä ei olekaan mikään tavan silmätulehdus, vaan ihan jotakin muuta. Varmaankin kärsivällisyyttäni koettelemaan varta vasten räätälöity kiusa!  Sain tipat jo keskiviikkona, mutta ei parannusta vieläkään. Sen lisäksi ihokin on edelleen sen näköinen kuin  olisi joku rokko, vaikka ei ole.  Eli: silmien päällä tai oikeastaan luomen alla on paksut, kipeät, violetille vivahtavat etanat ja iho kuin rokkotautisella. Että voi ihminen kerrankin tuntea itsensä kauniiksi! Siinä oli töissä vähän selittelemistä, että en ole itkenyt, mies ei ole lyönyt, en ole oveen törmännyt, ei tämä tartu. Kyseessä siis talirauhasen tulehdus eli kansankielellä näärännäppy.

Vitamiinit ja muut lisäkkeet

Koko hoitojen ajan, ja etenkin nyt tässä kantikseen valmistautumisen vaiheessa, olen ollut halukas buustaamaan vastustuskykyni mahdollisimman korkealle. Olenkin aktiivisesti kysynyt lääkäreiltä, mitä antioksedantteja, vitamiineja ja ruoka-aineita voin turvallisesti käyttää. Luontaistuotteet ja rohdokset on kielletty, koska niiden yhteisvaikutuksia lääkkeiden kanssa ei tunneta riittävän hyvin. Yllättävilläkin hedelmillä tai esimerkiksi vihreällä teellä on todettu lääkkeiden (esimerkiksi sytostaattien) vaikutusta vahvistavia tai heikentäviä vaikutuksia ja joistakin on jopa seurannut vaurioita esimerkiksi maksaan tai munuaisten toimintaan. Ja sellaiset ylimääräiset ongelmat haluan tietysti välttää. Ne tuotteet, mitä tässä kerron, ovat varmasti tuttuja ja olen vahvistanut kaikki hematologilta. Eri syövissä ja sairauksissa voi olla erilaisia säädöksiä näiden vitamiinien, mausteiden ja jopa ruoka-aineiden suhteen, joten jos oma tilanteesi on sellainen, että mietit näitä juttuja, kannatta

Diagnoosi: myelooma

"No..." sanoi nuori lääkäri kolme vuotta sitten pitkän päivän jälkeen päivystyksessä ja piti pitkän tauon ennen kuin jatkoi  "...myeloomaa ei osata vielä parantaa, mutta sitä osataan nykyään hoitaa." Muutamaa kuukautta aiemmin olin googlaillut outoja oireitani ja ihmetellyt, voiko niillä olla mitään yhteistä. Hakusanoilla "anemia ja selkäkivut" tuli vastaan myelooma, mutta eihän minulla nyt sellaista voinut olla, koska tiedoissa sanottiin, että se on erittäin harvinainen ja sairastuneet ovat yli 65-vuotiaita. Minä olin 44v ja kahden pienen lapsen äiti. Unohdin koko asian. Tuosta päivystävän lääkärinplantun ensimmäisestä arviosta kesti noin kuukausi saada virallinen diagnoosi, mutta tottahan se oli. Minulla oli multippeli myelooma. "Myelooma on iäkkäämpien ihmisten sairaus ja nuorilla harvinainen. Lapset eivät sairastu siihen. Myeloomaan sairastumisen keski-ikä on 65–70 vuotta."  LÄHDE: Myelooma - Kaikki syövästä  Kun kuu