Uskomaton toukokuu! Aurinkoa ja lämpöä piisaa. Etenkin lapset nauttivat, heitä ei juuri näe päivän aikana, kun viilettävät tuolla pihalla tai pulikoivat altaassa.
Omalta osaltani auringossa oloa on syöpähoitojen ja lääkityksen (Sandimmun altistaa auringolle) takia rajoitettu. Ulkona pitää siis käyttää 50-kertoimista aurinkorasvaa, mikä tahraa ja värjää ihon kelmeäksi. Ihon palamisesta voisi seurata sekundaarinen syöpä, melanooma. Ei kiitos!
Onneksi en koskaan ole ollut mikään auringonpalvoja. Liikun ulkona mieluiten aamuisin tai iltaisin, kun on riittävän viileää, tai istuskelen varjossa ja katselen lasten leikkejä. Kaupungilla kulkiessa pidän leveälieristä hattua ja aurinkolaseja, kuljen vähän kuin incognito vaan eipä minua ole muutenkaan tutut törmätessä tunnistaneet, kun kasvoilla on vielä niin raju kortisonipöhö.
Eilen kävin ensimmäistä kertaa pitkään, hyvin pitkään aikaan kahvilassa ystävän kanssa. Istuimme toki ulkona terassilla näin hyvällä ilmalla. Tilasin suklaamuffinin (yksittäispakatun toki, ei mistään vitriinistä pöpöjen keskeltä) ja omenamehun, jee, yhtä juhlaa!
Tuntui vähän oudolta olla ihmisten ilmoilla pitkästä aikaa. Melua ja väkeä. Sisäinen erakkoni on tainnut päästä valloilleen, olen muuttunut vähitellen oman elämäni vaeltajaksi ja metsäläiseksi. Miten mä enää pärjään töissä, 1000 ihmisen työyhteisössä? Osaanko enää edes pukeutua asiallisesti, kun kotona kuljeksin pieruverkkareissa kaiket päivät?
Oli se kahvilointi silti todella kivaa! Ihanaa, kun on kesä ja saa tavata ystäviä vapaammin ulkoilmassa!
Sain viime viikolla 4-kuis lahjaksi uuden objektiivin kameraan, sillä on ollut mahtava saada parempia kuvia ja päästä harjoittelemaan valokuvauksen saloja lisää.
Kommentit
Lähetä kommentti