Aikamoinen viikko takana, sanonpa vaan! Ensin lopetettiin kortisoni (jee!) ja nyt vasta, muutaman päivän viiveellä, iskivät vierotusoireet (ei niin jee). Sytomegalovirus on edelleen nollissa ja viruslääke puolitettiin. Ja sitten. Lääkäri oli 4kk kontrollissa sitä mieltä, että voisin ihan hyvin mennä syksyllä töihin!
Kyselin vähän Facebookin allogeenisen siirron saaneiden ryhmästä ja suurin osa vastanneista on palaillut töihin vasta noin vuoden kuluttua siirrosta joko käänteishyljinnän, infektioiden tai ihan jaksamisen takia. Riippuuhan se tietysti myös siitä, millaista työtä tekee: lastentarhanopettaja altistuu infektioille enemmän kuin toimistotyöntekijä. On niitäkin, jotka ovat joutuneet kouluttautumaan uudestaan, jos oma työ on jotakin esimerkiksi erityisen kuormittavaa tai likaista.
Omat fiilikset ovat seilailleet laidasta laitaan. Pelosta innostukseen. Mahdolliset infektiot ja toipumisen hidastuminen tai jopa mahdollinen syövän uusiutuminen vaikkapa lisääntyneen stressin takia huolestuttavat. Tällä hetkellä en koe fyysisesti edes jaksavani. Kortisonin lopetuksen jälkeen todellinen kunto alkaa paljastua ja tuntuu, että pitäisi nukkua useammat päiväunet vuorokaudessa. Kaikenlaisia lihas- ja nivelkipuja on myös vaivana, vähän kuin olisi pieni kuume päällä.
Ajatus siitä, että olisin mahdollisesti jonkinlaisessa infektiokierteessä töiden alettua ja sairaslomalla vähän väliä, ei myöskään tunnu mukavalta. Omassa työssäni se tarkoittaa, että joku muu tekee minun hommani ja minä käytännössä kuitenkin suunnittelen tai organisoin tehtävät sitten sairaspediltä käsin. Sekin lisää stressiä. Työssäni tärkeää ova myös ihmiskontaktit ja jatkuvuus. Jatkuvuus ei toteudu, jos on toistuvasti sairaslomalla.
Mutta niitä ihaniakin puolia löytyy. Tykkään työstäni, se on palkitsevaa ja innostavaa. Olisi mahtavaa saada muuta mietittävää kuin tämä sairaus, onhan tässä kohta 1,5v menty paritanssia syövän kanssa! Lapsiakin ajatus ilahdutti kovasti, onhan töihin paluu myös jonkinlainen merkki elämän normalisoitumisesta.
Vielähän tässä ehtii tapahtua kuitenkin vaikka mitä. Puhe on siis elokuusta. Lääkärikin sen mainitsi: tällä hetkellä näyttää mahdolliselta. Se tarkoittaa, että jos ei ilmesty käänteishyljintää tai enempää toipumista hidastavia infektioita.
Ensimmäistä kertaa pitkään, hyvin pitkään aikaan, suunnittelen kuitenkin lähitulevaisuutta, muutenkin kuin siis tulevien hoitojen mukaan. Ja sepä tuntuukin hyvältä!
Kommentit
Lähetä kommentti